Sinfonia nro 4 (Schumann)

Robert Schumann sävelsi neljännen sinfoniansa d-mollissa (op. 120) vuonna 1841 heti ensimmäisen valmistuttua. Toinen ja kolmas sinfonia siis ovat itse asiassa sitä myöhempiä teoksia. Neljäs sinfonia kuitenkin julkaistiin vasta 1853; ennen tätä siihen oli ehditty tehdä muutoksia ensisijaisesti orkestraation alueella.

Muodoltaan neljäs sinfonia on Schumannin innovatiivisin. Sen neljä osaa esitetään tauotta. Säveltäjä pohti teoksen nimeämistä "sinfoniseksi fantasiaksi".

Osat

1. Ziemlich langsam – Lebhaft (d-molli)
2. Romanze: Ziemlich langsam (a-molli)
3. Scherzo: Lebhaft (d-molli)
4. Langsam – Lebhaft (D-duuri)

Kokoonpano

• 2 huilua
• 2 oboea
• 2 klarinettia
• 2 fagottia
• 4 käyrätorvea
• 2 trumpettia
• 3 pasuunaa
• patarummut
• jouset

Aiheesta muualla

• IMSLP: Symphony No.4, Op.120 (Schumann, Robert) (nuotteja)

Robert Schumannin sinfoniat

• Sinfonia nro 1 B-duuri (Kevät; op. 38)
• Sinfonia nro 2 C-duuri (op. 61)
• Sinfonia nro 3 Es-duuri (Reiniläinen; op. 97)
• Sinfonia nro 4 d-molli (op. 120)