Sinfonia nro 1 (Bruckner)

Anton Brucknerin sinfonia nro 1 c-molli oli ensimmäinen sinfonia, jonka säveltäjä katsoi esityskelpoiseksi. Hän sävelsi sen f-molli-sinfoniansa (Studiensymphonie) jälkeen, mutta ennen ns. 0. sinfoniaansa. Hän omisti teoksensa Wienin yliopistolle saatuaan kunniatohtorin arvon vuonna 1891. Bruckner itse antoi teokselleen kutsumanimen Das kecke Beserl (sähäkkä naikkonen).

Osat

1. Allegro
2. Adagio
3. Scherzo: Lebhaft – Trio: Langsam
4. Finale: Bewegt und feurig

Historia

Bruckner sävelsi sinfonian alkuperäisversion Linzissä ja johti sen kantaesityksen siellä vuonna 1868. Versio on saatavilla William Carraganin painoksena, ja sen on levyttänyt Georg Tintner. Vuoden 1877 uudistettu versio, Linzin-versio, on tehty nimestään huolimatta Wienissä. Se on saatavilla Robert Haasin (1935) ja Leopold Nowakin (1953) laitoksina. Useimmat levytykset – muiden muassa Eugen Jochumin ja Sächsische Staatskapelle Dresdenin kuuluisa tulkinta – pohjautuvat näihin kahteen editioon.

Wien-nimellä tunnettu vuoden 1891 versio eroaa huomattavasti aiemmista. Se on saatavilla Günther Broschen julkaisemana (1980). Muiden muassa Riccardo Chailly, Gennadi Roždestvenski ja Günter Wand ovat levyttäneet sen.

Cyrill Hynais'n laitos vuodelta 1893 on ensimmäinen julkaistu. Se on hyvin lähellä vuoden 1891 versiota.

Koko sinfonia levytettiin kaupallisesti ensimmäistä kertaa Volkmar Andreaen johdolla vuonna 1950. Levytyksellä käytettiin ensimmäistä julkaistua versiota.

Kokoonpano

• 2 huilua (toisessa osassa 3 huilua)
• 2 oboea
• 2 klarinettia
• 2 fagottia
• 4 käyrätorvea
• 2 trumpettia
• 3 pasuunaa
• patarummut
• jouset

Aiheesta muualla

• IMSLP: Symphony No.1 in C minor (Bruckner, Anton) (nuotteja)