Simo Skinnari
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Simo Skinnari (10. lokakuuta 1952 Raahe)[1] on suomalainen kasvatustieteilijä. Hän toimi vuosina 2009–2011 kasvatustieteen professorina Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksella. Hänen tutkimusalojaan ovat kasvatusfilosofia, arvot sekä ihmiskäsitykset ja autenttiset oppimisympäristöt.[2] Hän on tutkinut myös steinerpedagogiikkaa.[3][4] Hän jäi Parkinsonin taudin vuoksi varhaiseläkkeelle vuonna 2011.[1]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Steinerkoulun yläasteen (luokat 9–12) tavoitteet ja kasvatuskäytäntö: raportti opetusministeriölle. Osa 1 (yhdessä Raija Huhmarniemen kanssa, 1993)
- Miksi kasvatuksen filosofiaa? (yhdessä Jarmo Toiskallion kanssa, 1994)
- Platonista transmodernismiin: juonteita ihmisyyteen, ihmiseksi kasvamiseen, oppimiseen, kasvatukseen ja opetukseen (yhdessä Raija Huhmarniemen kanssa, 2001)
- Pedagoginen rakkaus: kasvattaja elämän tarkoituksen ja ihmisen arvoituksen äärellä. PS-kustannus, 2004. ISBN 978-952-451-098-1
- Tähtinen, Juhani; Skinnari, Simo (toim.): Kasvatus- ja koulukysymys Suomessa vuosisatojen saatossa. Suomen kasvatustieteellinen seura c/o Koulutuksen tutkimuslaitos, 2007. ISBN 978-952-5401-29-5
- Elämänkoulu : oppimaan oppimisesta kasvamaan kasvamiseen. PS-kustannus, 2008. ISBN 978-952-451-181-0
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kallio, Vappu: Tärkein kaikista on rakkaus. Raahen Seutu, 13.3.2020, s. 10.
- ↑ Ympäristökulttuurin tutkijaverkosto; Itä-Suomen yliopisto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tutkimuksia steinerpedagogiikasta; Snellman-korkeakoulu
- ↑ Omassa rytmissä -kirjasta sanottua; Steinerkasvatuksen liitto (Arkistoitu – Internet Archive)
