Simo Pursiainen
Simo Pursiainen (7. huhtikuuta 1890 Karttula – 5. maaliskuuta 1964) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Hän sai tulikasteensa sotilaana Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueen varajohtajana Valkoisessa armeijassa.[1][2]
Perhe ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pursiaisen vanhemmat olivat työmies Nehemias Pursiainen ja Eeva Sohvia Airaksinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Tyyne Maria Jokelan kanssa. Hän kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1924. Hän suoritti 1. Divisioonan rehumestari- ja kuormastonhoitajakurssin vuonna 1924. [1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pursiainen työskenteli puuseppänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 3. huhtikuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 1. komppaniaan 23. heinäkuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pursiainen astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueen varajohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 11. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Viipurissa, jossa hän haavoittui pahasti 25. huhtikuuta 1918.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pursiainen palveli sisällissodan jälkeen 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, josta muodostettiin myöhemmin Pohjolan jääkäripataljoona. Hänet siirrettiin 11. lokakuuta 1918 alkaen Savon jääkärirykmentti 3:een, josta taasen muodostettiin Uudenmaan rykmentti. Hän toimi rykmentissä 1. komppanian vääpelinä ja 18. syyskuuta 1920 lähtien I pataljoonan kuormastovääpelinä. Hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1934 alkaen Tampereen rykmentin viestiosastoon ja määrättiin radioaliupseeriksi sekä 15. joulukuuta 1936 alkaen viestikomppanian vääpeliksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pursiainen osallistui talvisotaan kolonnanjohtajana Kenttätäydennyspataljoona 10:ssä ja myöhemmin vääpelinä Jalkaväkirykmentti 19:n 8. komppaniassa. Hän osallistui talvisodan taisteluihin Taipaleessa. Välirauhan aikana hän toimi samassa tehtävässä, mutta nyt 9. komppanian vääpelinä. Myöhemmin hänet siirrettiin kuormastovääpeliksi Huoltopataljoona 2:een ja edelleen vääpeliksi Eläinlääkintäkomppaniaan. Jatkosotaan hän osallistui kuormastovääpelinä Lahden suojeluskuntapiirissä. Myöhemmin hän toimi vääpelinä Lahden suojeluskuntapiirin Toimituskomppaniassa vuoteen 1942 saakka, jonka jälkeen hän toimi edellä mainitun komppanian päällikkönä sodan loppuun saakka. Sotien jälkeen hän erosi vakinaisesta palveluksesta. Hänet on haudattu Lahden Levon hautausmaalle.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.