Silvermuseet
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Käännösmerkintä puuttuu, lähteet puuttuu, kaipaa kielenhuoltoa. |
| Silvermuseet | |
|---|---|
 Silvermuseetin katujulkisivu talven valossa. |
|
| Tyyppi | kulttuurihistoriallinen museo |
| Perustettu | 1965 |
| Sijainti | Arjeplog, Norrbottenin lääni, Ruotsi |
| Koordinaatit | |
| Vierailijoita vuodessa | 47 112 (2016)[1] |
| Johtaja | Malin Brännström |
| Kotisivut | Silvermuseet |
Silvermuseet on Arjeplogin keskustassa Ruotsissa sijaitseva museo, joka vihittiin käyttöön 23. lokakuuta 1965. Kokoelmat kuvaavat kaupungin historiaa - esihistoriallisista ajoista nykypäivään. Saamelaisten ja uudisasukkaiden elämää herätetään eloon erilaisissa näyttelyissä. Esimerkiksi yhdessä huoneessa on esillä yksi maailman suurimmista saamelaisten hopeaesineiden kokoelmista. Silvermuseetia johtaa kunnallinen säätiö.
Museon nimi liittyy vain osittain siellä säilytettyyn hopeakokoelmaan, mutta se on saanut inspiraationsa Nasafjällin hopeateoksista, jotka olivat aktiivisia alueella vuosina 1635-1659 ja 1770-1810. Tämä on myös syy siihen, miksi Arjeplogin läpi kulkeva valtatie 95 tunnetaan puhekielessä nimellä Silvervägen ja että joidenkin Arjeplogin kunnan yritysten nimessä on sana hopea.
Silvermuseetin perusti Einar Wallquist. Neljäkymmentä vuotta hän toimi Arjeplogin lääninlääkärinä aikana, jolloin vanha uudisasukaskulttuuri ja saamelaiskulttuuri alkoivat kadota. Koska Einar Wallquist oli erittäin kiinnostunut historiasta, hän alkoi kerätä esineitä alueelta. Keräilyinto johti lopulta pyrkimykseen inventoida seurakunta ja kerätä ainakin yksi jokaisesta käytetystä esinetyypistä. Koti oli täynnä esineitä ja alueen varastoja ja varastoja käytettiin varastointiin. Vuonna 1965 Einar Wallquist lahjoitti ainutlaatuisen kokoelmansa Arjeplogin kunnalle ja toimi sitten museonjohtajana kuolemaansa asti, lähes 90-vuotiaana, vuonna 1985.
Rakennus, jota käytettiin Hopeamuseon rakentamisen yhteydessä vuonna 1965, oli alun perin vuonna 1854 rakennettu paimentolaiskoulu ja on yksi keskustan vanhimmista säilyneistä rakennuksista. Hopeamuseo koostuu kolmesta kerroksesta ja on käynyt läpi useita korjauksia ja uudisrakennuksia vuosien varrella.
Huhtikuusta 2009 lähtien Arktisen maisemantutkimuksen instituuttia (INSARC) on johdettu Hopeamuseon organisaation puitteissa. Instituutti tekee korkeatasoista tutkimusta, joka keskittyy ihmisen maisemankäytön ja pohjoisen ympäristön ekosysteemimuutosten väliseen yhteyteen. Yksi monista tutkimustuloksista on johtanut yhden Norlannin vanhimman tunnetun asutuksen löytämiseen, noin 7800 f.Kr, Dumpokjauratj-järven lähellä Svannäsin kylää Arjeplogin kunnassa. Kesällä 2014 Hopeamuseon ja INSARCin johtaja Ingela Bergman sai Hänen Majesteettinsa Kuninkaan mitalin (ruots. Hans Majestät Konungens medalj), 8. koon mitalin Serafiimiritarikunnan nauhalla, ”erinomaisesta panoksesta subarktiseen maisematutkimukseen”.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Landets museer slog nytt besöksrekord 2016 (lehdistötiedote) 12.1.2017. Sveriges Museer. Arkistoitu 18.1.2017. Viitattu 14.1.2017. (ruotsiksi)
- ↑ Silvermuseets chef för kunglig medalj 9.6.2014. Sveriges Radio, P4 Norrbotten. Viitattu 10.11.2014. (ruotsiksi)
