Siluro a lenta corsa
| Siluro a lenta corsa (S.L.C.) | |
|---|---|
 Siluro a lenta corsa |
|
| Perustiedot | |
| Alustyyppi | sukellustorpedo |
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Officine San Bartolomeo La Spezía |
| Laskettu vesille | 1935 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1943 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 6,70 m |
| Leveys | 0,533 m |
| Koneteho | 0,75 - 1,2 kW |
| Propulsio | sähkömoottori |
| Nopeus | maksimi 4,5 solmua - käyttönopeus 2,3 solmua |
| Toimintamatka | maksiminopeudella 6,5 km – käyttönopeudella 24 km |
| Miehistöä | 2 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 220 kg, 250 kg, 300 kg räjähdyspanos, sytyttimenä Fratelli Borletti S.p.A.:n valmistama mekaaninen aikasytytin[1] |
Siluro a lenta corsa (S.L.C.) (suom. hitaasti liikkuva torpedo) on Italiassa 1930-luvun puolivälissä sukeltajien kulkuneuvoksi kehitetty sukellustorpedo, joita Italian kuninkaallisen laivaston (Regia Marina) taistelusukeltajayksikkö Decima Flottiglia MAS käytti toisen maailmansodan aikana tekemissään hyökkäyksissä liittoutuneitten sotasatamiin.[2][3]
S.L.C.:n prototyyppi valmistui vuonna 1935, sen pääsuunnittelijat olivat aliluutnantit Teseo Tesei ja Elios Toschi[4].
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maiale (suom. sika) kutsumanimen saanut sukelluslaite kehitettiin kuljettamaan sen päällä istuvat kaksi sukeltajaa ja laitteen irrotettavan nokkaosan sisältämä aikasytyttimellä varustettu 220 – 300 kg räjähdyspanos huomaamattomasti vihollissatamaan. Kohteeseen päästyään sukeltajat kiinnittivät irrottamansa nokan kohdealuksen pohjaan, käynnistivät aikasytyttimen ja lähtivät paluumatkalle 6,7 metrin mittaiseksi lyhentyneellä torpedollaan[5].[2] [3]
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laitteen runkona käytettiin 533 mm torpedon runkoa ja voimanlähteeksi siihen asennettiin sähkömoottori, jonka teho kasvoi alun 0,75 kilowatista viimeisen mallin 1,2 kilowattiin. Tehokkaimman version 30 akussa oli 150 ampeerin virta ja 60 voltin jännite. Akut oli sijoitettu rungon pohjalle ehkäisemään torpedon taipumusta pyörähtää pituusakselinsa ympäri. Suunnistamista varten laite oli varustettu kojelautaan kiinnitetyllä kompassilla[4].[3]
S.L.C.:tä valmistettiin seuraavasti[6]:
- Ensimmäinen prototyyppi vuonna 1935
- Toinen prototyyppi vuonna 1936
- 1. sarja vuonna 1936, 4 kappaletta
- 2. sarja vuonna 1939, 5 kappaletta
- "100" -sarja vuonna 1940, 8 kappaletta
- "200" -sarja vuosina 1941 – 1943, 24 – 30 kappaletta
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://digilander.libero.it/avantisavoiait/Siluro%20Lenta%20Corsa%20SLC.htm#corpo%20centrale
- ↑ a b http://www.comandosupremo.com/SLC.html
- ↑ a b c http://www.regiamarina.net/arsenals/slc/slc_us.htm
- ↑ a b http://www.divingheritage.com/torpedokern.htm
- ↑ http://www.underwatertrust.org.uk/technical.php (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.anaim.it/uomini_e_mezzi.htm
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bagnasco, Erminio: Italian Assault Craft 1940-1945: Human Torpedoes and other Special Attack Weapons. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-3990-5608-3 (englanniksi)
- http://www.marina.difesa.it/comsubin/goi/storia/goi_storia04.asp
- http://www.comandosupremo.com/SLC.html
- http://www.regiamarina.net/arsenals/slc/slc_us.htm
- Siluro a lenta corsa SLC
- http://www.hnsa.org/ships/maiale.htm (Arkistoitu – Internet Archive)