Silmänpohjan rappeuma
| Silmänpohjan rappeuma | |
|---|---|
 |
|
| Luokitus | |
| ICD-10 | H35.3 |
| ICD-9 | 362.50 |
| MedlinePlus | 001000 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Silmänpohjan rappeuma eli verkkokalvon rappeuma eli makuladegeneraatio on silmän näköelimen eli verkkokalvon terävänäköalueen sairaus. Se ei sokeuta silmää, mutta voi pahimmallaan heikentää silmän terävänäköä (lukunäkö, TV-katsomisnäkö). Ikärappeumaa alkaa esiintyä 50 ikävuoden jälkeen. Sairaus luokitellaan joko kuivaksi tai kosteaksi ikärappeumaksi. Suurin osa ikärappeumasta (80-90%) on sairauden kuivaa muotoa. Alkuvaiheessa kuiva ikärappeuma on oireeton, mutta voi vähitellen vuosien (-vuosikymmenien) kuluessa huonontaa silmän terävänäköä. Sairaus esiintyy molemmissa silmissä, mutta näkövaurio voi olla eriasteinen silmien välillä. Kuivaan ikärappeumaan ei tunneta näköä parantavaa hoitoa.[1]
Kostea ikärappeuma on kuivaa ikärappeumaa harvinaisempi. Kuivasta ikärappeumasta poiketen kosteassa ikärappeumassa verkkokalvon terävänäköalueen vaurio kehittyy nopeasti yleensä kuukausien kuluessa. Sairastuneen silmän lukunäkö huononee, kuva vääristyy ja näkökentän keskelle ilmaantuu hämärämpi alue. Oireet ovat usein selvät ja johtavat potilaan silmälääkärin tutkimuksiin. Kostea ikärappeuma johtaa hoitamattomana yleensä sairastuneen silmän lukunäön menetykseen. Aktiivisella hoidolla on mahdollista yrittää estää lukunäön huononeminen. Hoitomuotoja ovat laservalopolttohoito, valoaktivaatiolaserhoito, kasvutekijäestäjälääkehoito (= silmän sisälle pistettävät ikärappeumalääkkeet) tai näiden hoitomenetelmien yhdistelmät. Hoitomuoto riippuu kostean ikärappeuman tyypistä, mikä selviää tarkemmissa silmälääkärin tutkimuksissa.[1] Yli 100 milj. ihmisen terveytietokantojen tilastollisessa analyysissä on havaittu fluoksetiinia (kauppanimi Prozac) syövillä potilailla alentunut riski sairastua silmänpohjan rappeumaan.[2]
Sekä kuivan että kostean ikärappeuman riskitekijöitä ovat korkea ikä ja tupakointi. Molemmilla ikärappeuman muodoilla on myös perinnöllinen tausta.[1]
Ikärappeuma on korkean iän mukanaan tuoma silmäsairaus. 70% eläkeikäisten (≥65-vuotiaat) uudesta näkövammaisuudesta vuonna 2011 johtui silmän ikärappeumasta (Näkövammarekisteri 2011). Tästä hieman yli puolet johtui sairauden yleisemmästä eli kuivasta muodosta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Suomen Silmälääkäriyhdistys: Silmälääkäriyhdistys - Silmänpohjan ikärappeuma Silmälääkäriyhdistys. Arkistoitu 12.3.2018. Viitattu 12.3.2018.
- ↑ University of Virginia: Prozac pegged as potential 1st treatment for leading cause of blindness medicalxpress.com. Viitattu 30.12.2021. (englanniksi)