Silkkiterrieri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Silkkiterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa  Australia
Määrä Suomessa rekisteröity 2 559[1]
Rodun syntyaika 1900-luku
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä 13–15 vuotta[2]
Muita nimityksiä Australian Silky Terrier, terrier australien a poil soyeux, terrier sedoso australiano, austraalia siiditerjer, silkki
FCI-luokitus ryhmä 3
Ulkonäkö
Paino 3–6 kg
Säkäkorkeus 23–26 cm, nartut voivat olla hieman pienempiä
Väritys blue & tan

Silkkiterrieri (engl. Australian Silky Terrier), toisinaan mainitaan myös nimellä Sidneyn silkkiterrieri, on australialainen koirarotu, joka on luokiteltu FCI:n roturyhmään 3.

Silkkiterrieri on pienikokoinen terrieri: sen säkäkorkeuden tulisi rotumääritelmän mukaan olla 23–26 cm[3], nartuilla se voi olla hieman vähemmän. Silkkiterrieri painaa normaalisti noin 4–5 kiloa. Sen pää on pidempi kuin yorkshirenterrierin, mutta lyhyempi kuin australianterrierin. Turkin tulisi olla hienolaatuista, silkkistä ja pitkää, mutta ei yltää kuitenkaan maahan asti. Turkin väreinä kaikki sinisen ja punaruskean sävyt ovat hyväksyttäviä, kunhan väri on syvä.

Silkkiterrierin liike on tehokasta ja liikeradat ovat suorat. Takajaloissa on voimakas työntö.

Tiettävästi rodulla ei ole karvanlähtökautta, jonka vuoksi se on allergiaystävällinen rotu.

Silkkiterrieri on seurallinen koira. Se haluaa olla siellä missä perhekin on. Se seurailee kotona isäntäväen tekemisiä ja kulkee perässä huoneesta toiseen. Toisinaan koirarotua luonnehditaan perin luonteikkaaksi.[3]

Silkkiterrieri haluaa miellyttää. Sillä ei ole varsinaista työkoirahistoriaa paitsi niiden rotujen kautta, joista se on kehitetty. Terrierimäistä rodussa on kuitenkin sen aktiivisuus, iloisuus ja reippaus, jotka yhdistettynä sen miellyttämishaluun, kauniiseen ulkonäköön ja kätevään pieneen kokoon takaavat suosion säilymisen.

Vaikka silkkiterrieri rotuna onkin kehittynyt Australiassa, sen juuret ovat syvällä Britanniassa, mistä sen esi-isät kulkeutuivat siirtolaisten matkassa Australiaan. Rodun syntyyn ovat eniten vaikuttaneet hieman aiemmin samassa maanosassa brittiläisistä terriereistä kehittynyt australianterrieri sekä yorkshirenterrieri, siinä muodossa kuin ne 1800-luvulla olivat.

Vuonna 1901 Sydney Royal Show’ssa esitettiin ensi kertaa kaksi silkkiterrieriä nimellä ”Terrier, Soft and Silky”. Ensimmäinen rotumääritelmä silkkiterrierille laadittiin Australiassa vuonna 1906. Vuosisadan alkupuolella oli kuitenkin vielä pitkään tapana rekisteröidä silkkiturkkiset pennut silkkiterriereiksi ja saman pentueen karkeampiturkkiset pennut australianterriereiksi.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen silkkiterrierejä alettiin viedä myös ulkomaille. 1940-luvulla silkkejä hankittiin Yhdysvaltoihin enenevässä määrin, ja vuonna 1955 perustettiin amerikkalainen Sydney Silky Terrier Club. Kuitenkin vasta vuonna 1959 American Kennel Club hyväksyi silkit omaksi rodukseen. Samana vuonna silkkiterrieri hyväksyttiin myös FCI:ssä.

Vaikka silkkiterrierejä on ollut Euroopassa silloin tällöin koko rodun olemassaolon ajan, varsinainen kasvatustyö alkoi 1960-luvulla. Pohjoismaista silkkiterriereihin ehti ihastua ensin Ruotsi, kun niitä saapui sinne kaksi vuonna 1965.

Suomeen silkkiterrierit tulivat Ruotsista vuonna 1972, kun Iris ja Curt Gerlin hankkivat Ruotsista Västerbackens-kennelistä uroksen ja kaksi narttua. Ensimmäiset suomalaiset silkkiterrierinpennut syntyivätkin vuonna 1973 heidän kennelissään. Vähitellen muita kasvattajia alkoi tulla mukaan ja tällä hetkellä rodulla on Suomessa jo runsaasti vankkumattomia kasvattajia ja ihailijoita. Silkkiterrierikerho perustettiin aluksi Suomen kääpiökoirayhdistyksen alajaostona vuonna 1988 ja toimi tässä muodossaan vuoteen 1994, jolloin yhdistys rekisteröityi ja liittyi Suomen Terrierijärjestöön. 1990-luvulla silkkiterrierien suosio on lähtenyt Suomessa voimakkaaseen nousuun.

  1. KoiraNet jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, luettu 27.8.2017)
  2. Silky Terrier. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
  3. a b Peter Larkin, Mike Stockman: Gummeruksen suuri koirakirja, s. 237. Gummerus, 2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]