Silent Hill (videopeli)
| Silent Hill | |
|---|---|
 Silent Hillin eurooppalainen kansikuva. |
|
| Kehittäjä | Konami Computer Entertainment Tokyo (Team Silent) |
| Julkaisija | Konami |
| Jakelija | PlayStation Store |
| Ohjaaja | Keiichiro Toyama |
| Tuottaja | Gozo Kitao |
| Käsikirjoittaja | Keiichiro Toyama |
| Taiteilija | Masahiro Ito |
| Säveltäjä | Akira Yamaoka |
| Ohjelmoija | Akihiro Imamura |
| Pelisarja | Silent Hill |
| Julkaistu |
|
| Lajityyppi | selviytymiskauhu |
| Pelimuoto | yksinpeli |
| Ikäluokitus |
CERO: C (15 vuotta tai vanhempi) ESRB: Alkaen 17 vuotta PEGI 16 USK 18 |
| Alusta | PlayStation |
| Jakelumuoto | Optinen levy |
 Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Silent Hill (jap. サイレントヒル, Sairento Hiru) on Team Silentin kehittämä ja Konamin julkaisema selviytymiskauhupeli. Peli on julkaistu vuonna 1999 PlayStationille ja se on Silent Hill -pelisarjan ensimmäinen osa.[1]
Pelin sanotaan määritelleen selviytymiskauhupelien lajityypin Resident Evil -sarjan ohella.[1][2]
Pelaaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaaja ohjaa Harry Mason -nimistä miestä, joka etsii kadonnutta Cheryl-tytärtään.[3] Peli sijoittuu kuvitteelliseen amerikkalaiseen kaupunkiin nimeltä Silent Hill.[1] Kaupunki on enimmäkseen tyhjillään, mutta siellä on muutamia muita hahmoja.[2]
Peli käyttää 3D-grafiikkaa kauttaaltaan ja kamera on useimmiten päähenkilön takana.[2] Seikkailupelien tapaan pelaajan on tutkittava kaupunkia kauttaaltaan ja kerättävä esineitä ja vihjeitä, joita myöhemmin voi käyttää pulmien ratkaisuun.[3] Pelaajalla on rajallinen määrä ammuksia käytössä.[2] Taskulamppu ja radio ovat aseen ohella merkittäviä selviytymisvälineitä: monet paikat ovat pilkkopimeitä, jolloin taskulamppu auttaa, ja rikkinäinen radio kohisee vihollisen lähestyessä.[2] Vihollisilla on oma tunnusomainen ääni, jonka mukaan voi päätellä mikä vastustaja on.[3]
Pelissä on rinnakkainen maailma nimeltä ”Otherworld”, johon maailma vaihtuu toisinaan sireenin äänen edeltämänä.[2] Silent Hillin kauhu on luonteeltaan psykologista, jossa pelot ja traumat esiintyvät kammottavissa hirviöissä.[2]
Pelissä on neljä erilaista lopetusta riippuen tiettyjen avainhahmojen pelastamisesta sekä yksi ylimääräinen lopetus, joka voidaan saavuttaa pelaamalla peli uudestaan.[3]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harry Mason on automatkalla seitsemänvuotiaan adoptiotyttärensä Cherylin kanssa lomailemaan Silent Hilliin. Kaupungin reunalla hän näkee autotiellä tytön ja yrittäessään väistää hän ajaa kolarin. Herättyään Harry huomaa Cherylin kadonneen, ja että Silent Hill on lähes autio ja sumun peitossa oleva kaupunki, jossa sataa lunta, vaikka ei ole talvi. Tutkiessaan kaupunkin vanhempia alueita ja etsiessään tytärtään, hän kohtaa demonisia olentoja ja huomaa kaupungin välillä muuttuvan sumuisesta ja lumisateisesta paikasta ruosteiseksi, veriseksi ja vesisateiseksi paikaksi nimeltä Otherworld. Hän tapaa Cybil Bennettin, naapurikaupunki Brahmsista kotoisin olevan poliisin, joka itsekin yrittää tutkia kaupungissa tapahtuvia ilmiöitä. Paikallinen kulttijohtaja Dahlia Gillespie antaa Harrylle Flauros-nimisen esineen, jonka hän väittää voivan torjua kaupunkia uhkaavan pimeyden. Kaupungin keskustassa sijaitsevassa Alchemillan sairaalassa hän kohtaa sen kaksi ainoata jäljellä olevaa työntekijää: tohtori Michael Kaufmannin, sairaalan johtajan, sekä Lisa Garlandin, muistinsa menettäneen sairaanhoitajan.
Lisa kertoo, kuinka kaupungissa toimiva kultti harjoitti mustaa magiaa, ja kuinka kaupungin nuoret asukkaat olivat muuttaneet muualle. Kun kaupunkiin oli yritetty rakentaa lomakeskusta, kultin jäsenet olivat vastustaneet sitä, ja kaikki lomakeskuksen suunnittelussa mukana olleet henkilöt olivat salaperäisesti kuolleet. Lomakeskusalueella Harry voi halutessaan pelastaa Kaufmannin yhdeltä hirviöltä, mutta löytää pian sen jälkeen todisteita siitä, että Kaufmann oli vastuussa Silent Hillin paikallisista kasveista tehdyn huumeen, PTV:n, myymisestä. Hän löytää myös pullon, jossa Kaufmann säilytti demoneiden karkottamiseen käytettävää aglaophotis-nimistä nestettä, mutta Kaufmann ottaa pullon takaisin itselleen. Lisäksi Harry tajuaa, että sumuisen kaupungin ajoittainen muuttuminen Otherworldiksi sekä hirviöiden ilmestyminen ovat seurausta erään henkilön painajaisten ilmestymistä todellisuuteen. Dahlia kertoo Harryn tiellä kohtaamaan tytön olevan vastuussa tapahtumista ja käskee tätä etsimään hänet. Harry voi myös joko pelastaa tai ampua yliluonnollisen loisen riivaamaksi joutuneen Cybilin. Harryn on joko tapettava Cybil, tai karkotettava loinen hänestä sairaalasta löydetyllä aglaophotiksella. Kun Harry lopulta kohtaa tytön, Flauros aktivoituu ja pysäyttää tytön psykokineettiset voimat. Dahlia ilmestyy paikalle ja paljastaa manipuloineensa Harryn auttamaan häntä tytön nappaamisessa. Tyttö paljastuu Alessa Gillespien, Dahlian tyttären, ilmentymäksi.
Harry herää sairaalassa ja kohtaa jälleen Lisan, joka saa selville olevansa oikeasti ”sama” kuin sairaalan epäkuolleiksi muuttuneet työntekijät. Hänen vartalostaan alkaa vuotaa verta, ja paettuaan Harry löytää Lisan päiväkirjan, joka paljastaa Lisan hoitaneen salaa Alessaa kultin käskemänä ja Kaufmannin tehneen hänestä huumeriippuvaisen. Lopulta Harry löytää Dahlian paikasta, jossa tämä piti vankinaan Alessan ilmentymää sekä myös Alessan poltettua fyysistä ruumista. Dahlia paljastaa aikovansa pakottaa Alessan, vastoin tytön omaa tahtoa, synnyttämään rituaalin kautta kultin jumalanaan palvoman olennon fyysiseen olomuotoon. Alessasta tuli kuolematon, mutta hän sai rituaalista pahoja palovammoja ja hänen sielunsa jakaantui kahtia. Toisesta puolikkaasta tuli vauva, jonka Harry ja hänen vaimonsa olivat adoptoineet ja nimenneet Cheryliksi. Dahlia oli loitsullaan houkutellut Cherylin takaisin, ja nyt kun Alessa ja Cheryl olivat yhdistyneet takaisin, jumalana palvottu olento riivaa Alessan, joka muuttuu Incubatoriksi.
Pelissä on viisi erilaista lopetusta:
- Pelin surullisessa lopetuksessa, eli "Bad", Incubator surmaa Dahlian ja Harry pysäyttää Incubatorin, minkä jälkeen Cherylin ääni kiittää vapauttamisestaan. Harry on surun murtama tyttärensä menetyksestä, mutta tämän jälkeen hänen ruumiinsa nähdään hänen kolaroineessa autossaan, vihjaillen kaiken olleen vain Harryn näkemä uni ennen kuolemaa.
- Pelin "Bad +" -lopetuksessa, Harry ja Cybil pakenevat Incubatorin tuhoutumisen jälkeen.
- Pelin onnellisessa lopetuksessa, eli "Good", Kaufmann kääntyy Dahliaa vastaan ja vaatii kaupungin palauttamista entiselleen. Hän karkottaa olennon Alessasta aglaophotiksella ja Incubukseksi muuttunut olento surmaa Dahlian. Harry pysäyttää Incubuksen, ja Alessa ojentaa Harrylle vauvan, joka on hänen ja Cherylin reinkarnaatio. Harry pakenee vauva mukanaan tuhoutuvasta painajaismaailmasta, Lisan estäessä Kaufmannia pakenemasta Harryn mukana. Tämä lopetus toimii oleellisena osana Silent Hill 3 -pelin juonijatkumoa.
- Pelin "Good +" -lopetuksessa, Harry ja Cybil pakenevat yhdessä vauvan kanssa.
- Pelin vitsikkäässä "UFO"-lopetuksessa, Harry tulee houkutelleeksi paikalle avaruusolentoja, jotka sieppaavat hänet.
Ääninäyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Michael Guinn | … | Harry Mason |
| Susan Papa | … | Cybil Bennett |
| Jarion Monroe | … | Michael Kaufmann |
| Thessaly Lerner | … | Lisa Garland |
| Sandra Wane | … | Alessa Gillespie, Cheryl Mason |
| Liz Mamorsky | … | Dahlia Gillespie |
Kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelimaailmassa sumu auttoi piilottamaan rajoittuneen piirtoetäisyyden ensimmäisen PlayStationin kanssa sallien suhteellisen suuret ympäristöt.[3][2][5] Visuaalisesta ilmeestä ja tyylistä vastasivat Masahiro Ito, Masashi Tsuboyama ja käsikirjoittaja Hiroyuki Owaku.[2] Sumusta tuli sittemmin osa sarjan visuaalista ilmettä.
Pelin kehittänyt ryhmä koostui Konamin henkilöistä, joiden katsottiin ”epäonnistuneen” muissa Konamin projekteissa.[3] Osa ryhmästä suunniteli lähtemistä yhtiöstä ennen pelin menestystä.[3] Ryhmä tuli tunnetuksi nimellä Team Silent.[2] Pelin ohjasi Keiichiro Toyama, joka lähti yhtiöstä ja kehitti Siren-kauhupelien sarjan.[2] Säveltäjä Akira Yamaoka vastasi tuottamisesta myöhemmissä Silent Hill -peleissä.[2]
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelissä on Akira Yamaokan musiikkia, joka myös kertoo missä suunnassa vihollinen on.[3] Pelin soundtrack julkaistiin vuonna 1999.[6]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]GameSpot antoi pelille arvosanaksi 8,2/10 arvostelussaan.[7] Peli on saanut IGN:n arvostelussa arvosanaksi 9/10.[8] Metacritic-kerääjäsivustolla pelillä on 86/100 pistettä.[9]
Uusintajulkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peli on julkaistu uudelleen remasteroituna Silent Hill Collection -kokoelmassa.[10][11] Vaikeutena uudelleenjulkaisussa oli, että Konamin lähdekoodit eivät olleet pelin lopullisesta julkaisuversiosta.[11] Uudelleenjulkaisua varten oli ratkottava sekä siirtämisestä seuranneita ohjelmointivirheitä, että alkuperäisten kehittäjien jo ennen julkaisua korjaamia virheitä.[11] Pelin fanit kritisoivat uudelleenjulkaisua hidastumisesta ja suttuisista tekstuureista, mutta kehittäjät ovat työstäneet ladattavia päivityksiä peliin.[12][13]
Vuonna 2009 julkaistu Silent Hill: Shattered Memories on ensimmäisen Silent Hill -pelin uudelleenkerronta.
Muu media
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelin pohjalta on julkaistu vuonna 2006 elokuvasovitus Silent Hill.[14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Wesley Yin-Poole: As Silent Hill turns 20, we remember why it was great 31.1.2019. Eurogamer. Viitattu 23.3.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Kurt Kalata: Silent Hill hardcoregaming101.net. 24.10.2019. Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Kristan Reed: Silent Hill retrospective eurogamer.net. 19.1.2014. Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Silent Hill (1999) behindthevoiceactors.com. Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Stump, Juno: How tech limitations actually made Silent Hill and Crash Bandicoot better games 13.8.2024. Polygon. Viitattu 24.11.2024. (englanniksi)
- ↑ sillent hill original soundtrack vgmdb.net. Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Joe Fielder: Silent Hill Review GameSpot. Viitattu 23.3.2019.
- ↑ Francesca Reyes: Silent Hill ign.com. 25.2.1999. Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Silent Hill for PlayStation Review Metacritic. Viitattu 23.3.2019.
- ↑ Anthony John Agnello: The Problem with Preservation 1up.com. 14.5.2012. Arkistoitu Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Anthony John Agnello: The Problem with Preservation (sivu 2) 1up.com. 14.5.2012. Arkistoitu Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Anthony John Agnello: The Problem with Preservation (sivu 3) 1up.com. 14.5.2012. Arkistoitu Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Richard Leadbetter: What Went Wrong with Silent Hill HD? eurogamer.net. 10.4.2012. Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Jo Craig: Silent Hill Film Celebrates Its 15th Anniversary thegamer.com. 23.4.2021. Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Silent Hill MobyGamesissa (englanniksi)
- Silent Hill (videopeli) VGMdb-sivustolla (englanniksi)
- Silent Hill (videopeli) Internet Movie Databasessa (englanniksi)
| Pääsarja | |
|---|---|
| Muita pelejä | |
| Hahmot | |
| Elokuvat | |
| Aiheeseen liittyvää |