Sikstus
| Sikstus, Sixtus | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | – |
| – ruotsinkielinen | – |
| – ortodoksinen | – |
| Muunnelmia | – |
| Vastineita eri kielissä | Sisto, Sixt [1] |
| Nimen alkuperä | kreikan sana xystós ’tasoitettu, silitetty’ |
Sikstus on Suomessa käytetty harvinainen miehen etunimi.[2][3] Siitä tunnetaan myös vanhempi, latinalainen nimiasu Sixtus.[4][5]
Digi- ja väestötietoviraston mukaan Suomessa on heinäkuuhun 2022 mennessä tilastoitu noin 80–100 Sikstus-nimistä ja noin 30–50 Sixtus-nimistä miestä.[6]
Nimen tausta ja nimipäivä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sixtus-nimen lähtömuotona on kreikan kielen sana ’tasoitettu, silitetty’ (xystós).[3][7] Toisen, kansanetymologisen selityksen mukaan Sixtus olisi muunnelma roomalaisesta nimestä Sextus, jonka merkitys on ’kuudes’.[1][8]
Katolisella kirkolla on ollut useita Sixtus-nimisiä paaveja. Tätä kautta nimi on päätynyt keskiajalla suomalaiseen kalenteriin: Mikael Agricola mainitsi ”Sixtus Pauin” vuoden 1544 rukouskirjassaan elokuun 5. päivän kohdalla. Hän viittasi marttyyripaavi Sixtus II:een, joka perimätiedon mukaan surmattiin 6. elokuuta 258. Kun Sixtus-nimi otettiin Suomen almanakkaan vuonna 1706, nimipäiväksi tuli 6. elokuuta.[4][9] Nimi pysyi almanakassa vuoteen 1928 asti. Suomenkielisessä kalenterissa (muttei ruotsinkielisessä) alettiin 1850-luvulla käyttää Sixtuksen sijaan kirjoitusasua Sikstus.[10][11]
Tunnettuja Sikstuksia ja Sixtuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paaveja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sixtus I, paavi v. 117–127
- Sixtus II, paavi v. 257–258
- Sixtus III, paavi v. 432–440
- Sixtus IV, paavi v. 1471–1484
- Sixtus V, paavi v. 1585–1590
Muita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sikstus Samuel ”Samppa” Aittoniemi (1892–1969), suomalainen kansanedustaja
- Sixtus Viktor Calamnius (1826–1897), suomalainen juristi ja virkamies
- Sixtus Hjelmman (1869–1949), suomalainen kenraalimajuri ja Ilmavoimien komentaja
- Sixtus Janson (1883–1957), ruotsalainen urheiluvaikuttaja
- A. Sixtus Lindholm (1865–1933), suomalainen maanviljelysneuvos
- Sixtus Bernhard Lundelin (1860–1932), suomalainen kapellimestari ja laulunopettaja
- Sikstus Rönnberg (1861–1919), suomalainen kansanedustaja
- Sixtus Syrjänen (1876–1970), suomalainen insinööri ja teollisuusmies
Kuvitteellisia Sixtuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sixtus Beckmesser, hahmo Richard Wagnerin oopperassa Nürnbergin mestarilaulajat (1868)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kohlheim, Rosa & Kohlheim, Volker: Duden, Lexikon der Vornamen. Herkunft, Bedeutung und Gebrauch von mehreren tausend Vornamen, s. 229. (3., neu bearbeitete und erweiterte Auflage) Mannheim: Dudenverlag, 1998. ISBN 3-411-04943-X (saksaksi)
- ↑ Kiviniemi, Eero: Rakkaan lapsen monet nimet. Suomalaisten etunimet ja nimenvalinta, s. 340. Espoo: Weilin+Göös, 1982. ISBN 951-35-2797-2
- ↑ a b Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 210–211. (Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen) Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6
- ↑ a b Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 474. (Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4
- ↑ Seppo, Raivo: Eesti nimeraamat, s. 112. Tallinn: Olion, 1994. ISBN 5-460-00164-1 (viroksi)
- ↑ Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusanat ”Sikstus” ja ”Sixtus”) 18.7.2022. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 24.7.2022.
- ↑ Otterbjörk, Roland: Svenska förnamn. Kortfattat namnlexikon, s. 124. (Tredje upplagan) Solna: Esselte studium, 1985. ISBN 91-24-29961-8 (ruotsiksi)
- ↑ Hanks, Patrick & Hodges, Flavia: A Dictionary of First Names, s. 299. Oxford: Oxford University Press, 1990. ISBN 0-19-211651-7 (englanniksi)
- ↑ Lempiäinen, Pentti: Nimipäivättömien nimipäiväkirja, s. 178–179. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15788-0
- ↑ Blomqvist, Marianne: Förteckning över förnamnen i den finlandsvenska almanackan 1810–2000. – Från Adam till My. Ett färggrant knippe namn, s. 58. (Sammanbundet av Marianne Blomqvist) Helsingfors: Helsingfors universitet, 1999. ISBN 951-45-8279-9 (ruotsiksi)
- ↑ Nivanka, Eino: Suomalaisen almanakan nimipäivät ja kiinteät juhlapäivät vuosina 1705–1955 – Kustaa Vilkuna, Eino Kaskimies, Gösta Hedström & Eino Nivanka (toim.) Suomen almanakan juhlakirja, s. 258–259. Helsinki: Helsingin yliopisto & Weilin+Göös, 1957.