Sijoittaminen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Sijoitustoiminta)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee sijoittamista talouselämän piirissä. Sijoittaminen voi tarkoittaa muutakin, esimerkiksi lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle osana lastensuojelua (huostaanoton seurauksena).

Sijoittaminen tarkoittaa tavallisesti rahoitusvälineiden ostoa, hallussapitoa ja myymistä tarkoituksena tehdä voittoa. Näistä instrumenteista yleisimpiä ovat julkisen kaupankäynnin kohteena oleva pörssinoteeratut osakkeet eli julkisten osakeyhtiöiden (Oyj) osakkeet. Sijoituksen kohteena voivat olla myös muut yritykset kuin julkiset osakeyhtiöt, mutta näistä kaupoista on sovittava itse osakkeiden myyjän tai myyjien kanssa, ilman pörssin välitysapua. Muita sijoituskohteita ovat esimerkiksi warrantit, rahasto-osuudet, johdannaiset, kiinteistöt ja raaka-aineet.

Sijoittamisessa keskeistä on tavoiteltava tuotto sijoittajalle sopivalla riskitasolla. Riskillä tarkoitetaan sitä, että tavoiteltavaa tuottoa ei odotusten mukaan saavutetakaan, vaan sijoitus voi tuottaa jopa tappiota. Sijoitusriskiä voidaan pyrkiä hallitsemaan hajauttamalla. Normaalisti sijoittaja joutuu ottamaan suuremman riskin tavoitellessaan suurempaa tuottoa.

Sijoittaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoittaja on henkilö, joka omistaa arvopapereita, osuuksia yrityksistä tai muuta omaisuutta (esim. asunnot ja kiinteistöt, metsä- ja maaomaisuus, raaka-aineet, kuten kulta, hopea jne), jota hän on hankkinut taloudellisen voiton saavuttamiseksi. Yksityishenkilöiden sijoitustoiminta voidaan nähdä yhtenä pitkäaikaisen säästämisen muotona. Tällöin erityisen suureen arvoon nousee toiminnan pitkäjännitteisyys ja hajauttaminen.

Sijoituskohteita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Sisältää mielipiteitä

Talletukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoittaja voi tehdä pankin talletustilille. Valikoima on laaja ja tileihin liittyy erilaisia sopimusehtoja. Talletukset mielletään alhaisen riskin sijoitustuotteiksi, jossa myös tuotto on erittäin maltillista.[1]

Sijoittamiseen sopivat säästötilit ja talletustilit. Ne ovat yleensä nostorajoitteisia tilejä, jotka on tarkoitettu säästämiseen. Niille säästetään usein kuukausittain tehtävillä talletuksilla. Sijoitustileillä sijoitussumma sidotaan määräajaksi tilille eli ne ovat ns. määräaikaisia talletuksia.[1]

Pankeilla on tarjolla myös yhdistelmätuotteita. Näissä määräaikaistalletus yhdistetään esimerkiksi rahastosijoitukseen tai indeksilainaan. Näissä osa talletuksen ohella asiakas sijoittaa myös korkeampituottoisiin ja -riskisiin sijoitustuotteisiin.[1]

Korko- ja valuuttasijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Korkosijoitus. Sijoittamista korkoinstrumentteihin eli lainan antamista yleensä pankille tai muulle rahalaitokselle. Lainan ottaja käyttää rahan sijoittaakseen sen edelleen ja kantaa vastuun luottotappioistaan. Yleisesti pidetty kaikkein vähäriskisimpänä "rahaa pankissa" vaihtoehtona, koska lainan ottaja kantaa vastuun. Korkosijoitus on myös valuuttasijoitus. Jos sijoitus tehdään oman maan valuutassa, riskiä ei ole. Muutoin on huomioitava myös valuutan arvon vaihtelut eli valuuttariski.
  • Vaihtovelkakirjalainat: Rahan lainaamista suoraan tarvitsijalle vaihtovelkakirjalainalla, joita laskee yleensä liikkeelle suuryritykset, liikepankit, valtiot ja muut suuret instituutiot. Riskittömämpi vaihtoehto kuin yrityksen osakkeen ostaminen, koska jos vaihtovelkakirjalainalla lainaava yritys joutuu vaikeuksiin, on velkoja aina omistajan edellä saamassa omansa konkurssissa. Myöskään osinkoja ei saa jakaa omistajille, jos yritys ei suoriudu veloistaan. Huonoimpien yritysten vaihtovelkakirjalainoja kutsutaan roskalainoiksi, joissa riskit ja tuotot ovat korkeammat.

Tuotto: Lainasta saatu korko. Todellista tuottoa laskettaessa huomioitava myös inflaatio. ReaaliTuotto = (korko – inflaatio) * sijoitussumma

Riskit: Inflaatio, velallisen konkurssi, korkotason muutos, valuuttakurssien muutos.

Riskinhallintakeinot: Hajauttaminen eri kohteisiin ja eri valuuttoihin. Sijoittaminen lyhyen koron lainoihin. Talletussuojatut tilit.

Osakkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Osakkeisiin sijoittaminen on pitkällä tähtäimellä sijoittamisessa kannattavin muoto.
  • Kun sijoitetaan useisiin osakkeisiin, muodostuu niin sanottu osakesalkku.

Tuotto: Saadut osingot ja osakkeen arvon nousu. Harvoin voi tulla myös osingontapaisia tuottoja, kuten pääoman palautuksia.

Riskit: Yrityksen tulevaisuudennäkymät.

Riskien hallinta: Kaikki hajauttamisen muodot.

Kiinteistöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotto: Vuokratulot ja arvonnousu.

Riskit: Arvon muutos, vuokran saamatta jääminen, korvaus vuokralaiselle, kiinteistön kunnon heikkeneminen ja vastuut ulkopuolisille osapuolille.

Riskien hallinta: Hajauttaminen. Vuokravakuuden käyttö. Pitkät ja kiinteät vuokrasopimukset.

Raaka-aineet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Harvinaisempia sijoituskohteita.
  • Yleensä sijoittajat ovat yrityksiä, jotka jalostavat raaka-aineita ja ostavat niitä riskienhallintasyistä varastoksi.
  • Ostetaan johdannaisina ja arvokkaampia säilytetään varastoissa.

Tuotto: Maailmanmarkkinahinnan nousu, jos raaka-aine ostettu myytäväksi. Jalostuksen jälkeinen lisäarvo, jos yritys jalostaa ja myy raaka-aineen muuna tuotteena.

Riskit: Maailmanmarkkinahinnan aleneminen.

Riskien hallinta: Hajauttaminen.

Johdannaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Laaja joukko erilaisia sijoitusinstrumentteja.
  • Strukturoidut tuotteet eli yleensä pankilta saatavat sijoituspaketit ja muut sijoitustuotteet.


 Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Merkinnän syy: Sijoitusrahastot puuttuvat.

Sijoitustoiminnan verotus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Yksityissijoittajan verotus Suomessa

Sijoitustoiminnassa maksettavien verojen määrä vaikuttaa suoraan sijoitustoiminnan tuottavuuteen. Tästä syystä verotus tulee aina huomioida ennalta sijoituksesta aiheutuvien kustannusten osana.[1]

Verosuunnittelulla voidaan valita verotuksen kannalta järkevin vaihtoehto. Tällainen vaihtoehto on aina se, jossa maksetaan vähiten veroja. Verosuunnittelua ei kannata kuitenkaan viedä niin pitkälle, että se olisi ainut päätöksenteon vaikutin. Verotuksellisesti halvin vaihtoehto saattaa esimerkiksi haitata omaisuuden käytettävyyttä.[1]

Kannatus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisista 31 % hyväksyi rikastumisen lottoamalla mutta vain 11 % rikastumisen sijoittamalla alle 500 euroa kuukaudessa. Lottovoitto on viiden kärjessä hyväksyttävissä rikastumistavoissa.[2]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Elina Fasoúlas,Petri Manninen, Ville Niiranen: Sijoittajan verotus. Finanssi- ja vakuutuskoulutus – FINVA. ISBN 978-952-5684-69-8
  2. ↑ Kysely: Lottovoitto on hyväksyttävämpi tapa vaurastua kuin sijoittaminen Kauppalehti. 28.12.2018.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Saario, Seppo: Miten sijoitan pörssiosakkeisiin. SanomaPro, 2012. 10. uudistettu painos. ISBN 9789526304502
  • Myllyoja, Ninni & Kullas, Emilia: Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta. Helsinki: Talentum, 2010. ISBN 978-952-14-1460-2
  • Simonen, Leila: Naiset ja raha: Matkalla arjen vaurauteen. Helsinki: Voimapaja, 2008. ISBN 978-951-97991-6-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sijoittaminen&oldid=22810250”