Sijoituskoira
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Koiran sijoittaminen on koirankasvatuksessa käytetty termi, jolla tarkoitetaan koiran kauppaa, jossa omistajuus siirtyy kasvattajalta ostajalle vasta koiran pennutuksen jälkeen tai sovittujen ehtojen mukaisesti. Koiran sijoituksessa jalostusoikeus jää koiran luovuttajalle ja koiran hallintaoikeus siirtyy vastaanottajalle. Koiran omistusoikeus on luovuttajalla tai vaihtoehtoisesti luovuttajalla ja vastaanottajalla yhteisesti, ja se siirtyy vastaanottajalle sopimusehtojen mukaisesti.
Sijoitusehdot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luovuttaja voi vaatia koirasta vakuusmaksun, jonka hän palauttaa vastaanottajalle, jos koiraa käytetään jalostukseen. Suomen Kennelliiton sääntöjen mukaan vakuusmaksu saa olla korkeintaan puolet pennun hinnasta.
Narttu sijoitetaan yleensä yhtä pentuetta vastaan, mutta myös kahdesta pentueesta voidaan sopia. Sijoitussopimus päättyy, kun sovittu määrä pentueita on syntynyt tai koira saavuttaa sopimuksessa määritellyn yläikärajan. Yläikäraja on yleensä 3 tai 4 vuotta ja siihen perustuvassa sopimuksen päättymisessä luovuttaja saa pitää vakuusmaksun. Pentueeksi lasketaan yhdestä tiineydestä syntyvät pennut määrästä ja elinkelpoisuudesta riippumatta.
Vastaanottajalla on velvollisuus ilmoittaa nartun kiiman alkamisesta ja terveyteen liittyvistä asioista. Luovuttaja maksaa kaikki jalostukseen ja pennuttamiseen liittyvät kulut (jalostustarkastukset, lisäruoka- ja madotuskulut) ja vastaanottaja normaalit koiranpitoon liittyvät kulut (ruoka, rokotukset, koiravero).
Urosten sijoituksessa sopimusehdot voivat erota narttujen sijoitukseen nähden pentueiden lukumäärässä ja yläikärajassa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kennelliitto: Koiran hankinta kennelliitto.fi. Arkistoitu 29.8.2011. Viitattu 6.6.2012.