Luettelo Keski-Maan eläimistä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Siivekkäät Pedot)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Luettelo Keski-Maan eläimistä sisältää tietoa J. R. R. Tolkienin fantasiakirjoissa esiintyvistä eläinlajeista.

Arawin villikarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arawin villikarja (engl. Kine of Araw) on nimitys, jota käytetään Rhûnissa asuvasta valkoisesta villikarjasta. Nimi tulee siitä, että ne polveutuvat tarujen mukaan Oromën (sindariksi Araw) karjasta. Gondorin käskynhaltija Vorondil metsästi aikanaan näitä eläimiä ja valmisti yhden Arawin villihärän sarvesta Suuren Torven, käskynhaltijoiden perintökalleuden.

Crebain (yksikössä craban) ovat suurikokoisia varislintuja, jotka asuvat Mustainmaassa. Ne ovat toimivat usein pahojen voimien vakoojina.

Hukat (engl. Wargs) ovat ilkeä susirotu, joka asui Kolmannen Ajan Keski-Maassa Erämaan alueella Sumuvuorten itäpuolella ja joiden kanssa vuorten örkit olivat monin paikoin liittoutuneet. Näitä susia kutsutaan useimmiten hukiksi, vaikkakin joskus myös yksinkertaisesti susiksi, mutta joka tapauksessa ne olivat niin isoja, että örkit saattoivat ratsastaa niiden selässä taisteluihin. Sudenratsastajia on tavattu mm. Viiden armeijan taistelussa Hobitti eli sinne ja takaisin -kirjassa ja Sarumanin armeijassa Sormuksen ritarit ja Kaksi tornia -kirjoissa. Mutta Sormuksen sodassa hukat lyötiin niin kuin myös suurin osa örkkien armeijoista eikä Keski-Maan taruissa sen jälkeen mainita näitä otuksia.

Hämähäkit olivat suuria kahdeksanjalkaisia petoja, jotka elivät Sumuvuorilla, Synkmetsässä, Mordorissa ja Ereborissa. Hämähäkit viihtyivät synkissä ja hämärissä paikoissa ja ne inhosivat valoa. Ne rakensivat seitistä pesiään asuinpaikoilleen, ja käyttivät laajaseittistä luolastoaan saalistuksessa. Joillakin lajeilla oli myös myrkkypistin. Hämähäkkejä oli eri kokoisia: suuria, kuten Lukitari, ja pienempiä, kuten Synkmetsien hämähäkit.

Mearas (yksikössä mearh) ovat Keski-Maan pohjoisosissa kasvatettu hevosten rotu, joiden elinkaari on yhtä pitkä kuin ihmisellä ja jotka ovat tavallista älykkäämpiä ja vahvempia.

Ne polveutuvat Felarófista, jonka kesytti Rohanin ensimmäinen kuningas, Eorl Nuori. Ne ovat vuosien ajan olleet Rohanin kuninkaallisten ratsuja. Sormusten Sodan aikana Gandalf kuitenkin ystävystyi ja sai ratsukseen mearasin silloisen johtajan, Hallavaharjan.

Mûmakil (yksikkönä mûmak) ovat valtavan suuria norsujen kaltaisia eläimiä, joita Haradin ihmiset käyttivät sotaratsuina. Niiden selkään mahtui ampumatorni ja lukuisia sotureita. Taistelussa mûmakil olivat miltei lyömättömiä kokonsa ja paksun nahkansa vuoksi, eivätkä hevoset hevin suostuneet niiden lähelle. Pelennorin kenttien taistelussa niitä koetettiin surmata silmiin ampumalla, mutta sekin oli hyvin vaarallista ja Morthondin Duilin ja Derufin kaatuivat johtaessaan jousimiehiään tässä yrityksessä.

Hobittien tarinaperinteessä mûmakil tunnettiin olifantteina.

Siivekkäät pedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siivekkäät pedot ovat suuria siivekkäitä lohikäärmettä tai traakkia muistuttavia petoja, jotka ovat Keski-Maassakin muinaisia, aikansa yli elänyt jäänne maailman varhaisimmilta ajoilta. Sauronin tärkeimmät palvelijat, sormusaaveet, käyttävät siivekkäitä petoja ratsuinaan Sormuksen sodassa. Vaikka ne ovat mustia ja pahoja, ne eivät ole epäkuolleita haamuja kuten isäntänsä, vaan eläviä olentoja.

Tolkienin kirjoituksissa pedoista ei käytetä mitään vakiintunutta nimitystä. ”Siivekäs peto” on Kersti Juvan käännös Tolkien-ensyklopedisti David Dayn käyttämästä termistä Fell Beast.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Yhden siivekkään pedon tappaa rohanilainen Éowyn-neito Pelennorin kenttien taistelussa, lyömällä miekalla tämän pään irti. Muut tuhoutuvat Valtasormuksen tuhoutumisen myötä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Suuret kotkat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kotka (Arda)

Suuret kotkat ovat tavallista suurempia kotkia, jotka Manwën uskottiin lähettäneen sekä Keski-Maahan että Númenoriin. Tolkienin mukaan ne olivat joko maiaria tai tavallista älykkäämpiä eläimiä.