Siipirikot
| Siipirikot | |
|---|---|
| Подранки | |
 |
|
| Ohjaaja | Nikolai Gubenko |
| Käsikirjoittaja | Nikolai Gubenko |
| Säveltäjä | |
| Kuvaaja | Aleksandr Knjažinski |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
| Tuotantoyhtiö | Mosfilm |
| Ensi-ilta | 1976, Suomessa 1977 |
| Kesto | 93 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | venäjä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Siipirikot (ven. Подранки, Podranki) on Nikolai Gubenkon käsikirjoittama ja ohjaama neuvostoliittolainen draamaelokuva vuodelta 1976. Se kertoo orpolapsista 1950-luvun Neuvostoliitossa. Käsikirjoitus perustuu kirjailija Aleksei Bartnevin muistelmiin sekä ohjaaja Gubenkon omiin kokemuksiin lastenkotilapsena.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]11-vuotias Aleksei on menettänyt molemmat vanhempansa yksivuotiaana, varttunut sen jälkeen lastenkodeissa eikä tiedä että hänellä on sisaruksia elossa. Hän ihastuu lastenkodissa opettajaansa. Kehyskertomuksessa aikuinen kirjailija muistelee lapsuuttaan.[2][3]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Juozas Budraitis | … | Aleksei Bartenev |
| Georgi Burkov | … | Sergei Pogartsev |
| Aleksandr Kaljagin | … | Denis Kuskov |
| Nikolai Gubenko | … | Grigori Krivorutško |
| Žanna Bolotova | … | Alla Konstantinovna |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvaa kuvattiin lastenkodeissa, ja siinä esiintyy paljon todellisia orpolapsia. Naisopettajaa esittää ohjaajan vaimo Žanna Bolotova, ja ohjaaja Gubenko, alun perin näyttelijä, on itsekin merkittävässä roolissa.[2]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siipirikot kilpaili Kultaisesta palmusta vuoden 1977 Cannesin elokuvajuhlilla, joilta Neuvostoliitto oli pysynyt kaksi edellistä vuotta poissa ”ideologisten ja esteettisten yhteensopimattomuuksien vuoksi”. Se ei tullut kilpailuohjelmistoon Neuvostoliiton esittämänä vaan tuomariston aloitteesta. Cannesissa kriitikot sanoivat elokuvan käyttävän takaumia sekä yhdistävän traagisuutta ja huumoria erityisen taitavasti. [2]
Neuvostoliitossa elokuvaa esitettiin 2 200 teatterikopiona joulukuusta 1977 lähtien. Suomessa se sai ensiesityksensä jo lokakuussa 1977 neuvostoelokuvan viikon avajaisohjelmana, jossa paikalla oli myös ohjaaja Gubenko.[1]
Helsingin Sanomien Mikael Fränti kirjoitti elokuvan tv-esityksen alla sen kuuluvan 1970-luvun rehellisimpiin, aidointa tunnetta ja älyä käyttäviin neuvostoelokuviin: ”Siipirikoista on pyyhitty kaikki sentimentaalisuus, sankarillisuus ja nostalgia, mutta silti elokuvan kuvat vievät mukanaan; ihmiskohtaloihin saa tavattoman läheisen kosketuksen.” [4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Talaskivi, Paula: Nikolai Gubenko: Lapsuuden kokemuksista taiteellisen työn pohja. Helsingin Sanomat, 21.10.1977, s. 17. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b c Elokuvapalsta: Puoliaika Cannesin kisoissa. Helsingin Sanomat, 12.4.1987, s. 19. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Siipirikot AllMoviessa. (englanniksi)
- ↑ Fränti, Mikael: Siipirikot, suuri neuvostofilmi orpolapsista sodan jaloissa. Helsingin Sanomat, 17.5.1981, s. 83. Näköislehden aukeama (tilaajille).