Siipirikot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siipirikot
Подранки
Ohjaaja Nikolai Gubenko
Käsikirjoittaja Nikolai Gubenko
Säveltäjä
Kuvaaja Aleksandr Knjažinski
Valmistustiedot
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Tuotantoyhtiö Mosfilm
Ensi-ilta 1976, Suomessa 1977
Kesto 93 minuuttia
Alkuperäiskieli venäjä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Siipirikot (ven. Подранки, Podranki) on Nikolai Gubenkon käsikirjoittama ja ohjaama neuvostoliittolainen draamaelokuva vuodelta 1976. Se kertoo orpolapsista 1950-luvun Neuvostoliitossa. Käsikirjoitus perustuu kirjailija Aleksei Bartnevin muistelmiin sekä ohjaaja Gubenkon omiin kokemuksiin lastenkotilapsena.[1]

11-vuotias Aleksei on menettänyt molemmat vanhempansa yksivuotiaana, varttunut sen jälkeen lastenkodeissa eikä tiedä että hänellä on sisaruksia elossa. Hän ihastuu lastenkodissa opettajaansa. Kehyskertomuksessa aikuinen kirjailija muistelee lapsuuttaan.[2][3]

 Juozas Budraitis  Aleksei Bartenev  
 Georgi Burkov  Sergei Pogartsev  
 Aleksandr Kaljagin  Denis Kuskov  
 Nikolai Gubenko  Grigori Krivorutško  
 Žanna Bolotova  Alla Konstantinovna  

Elokuvaa kuvattiin lastenkodeissa, ja siinä esiintyy paljon todellisia orpolapsia. Naisopettajaa esittää ohjaajan vaimo Žanna Bolotova, ja ohjaaja Gubenko, alun perin näyttelijä, on itsekin merkittävässä roolissa.[2]

Siipirikot kilpaili Kultaisesta palmusta vuoden 1977 Cannesin elokuvajuhlilla, joilta Neuvostoliitto oli pysynyt kaksi edellistä vuotta poissa ”ideologisten ja esteettisten yhteensopimattomuuksien vuoksi”. Se ei tullut kilpailuohjelmistoon Neuvostoliiton esittämänä vaan tuomariston aloitteesta. Cannesissa kriitikot sanoivat elokuvan käyttävän takaumia sekä yhdistävän traagisuutta ja huumoria erityisen taitavasti. [2]

Neuvostoliitossa elokuvaa esitettiin 2 200 teatterikopiona joulukuusta 1977 lähtien. Suomessa se sai ensiesityksensä jo lokakuussa 1977 neuvostoelokuvan viikon avajaisohjelmana, jossa paikalla oli myös ohjaaja Gubenko.[1]

Helsingin Sanomien Mikael Fränti kirjoitti elokuvan tv-esityksen alla sen kuuluvan 1970-luvun rehellisimpiin, aidointa tunnetta ja älyä käyttäviin neuvostoelokuviin: ”Siipirikoista on pyyhitty kaikki sentimentaalisuus, sankarillisuus ja nostalgia, mutta silti elokuvan kuvat vievät mukanaan; ihmiskohtaloihin saa tavattoman läheisen kosketuksen.” [4]

  1. a b Talaskivi, Paula: Nikolai Gubenko: Lapsuuden kokemuksista taiteellisen työn pohja. Helsingin Sanomat, 21.10.1977, s. 17. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. a b c Elokuvapalsta: Puoliaika Cannesin kisoissa. Helsingin Sanomat, 12.4.1987, s. 19. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. Siipirikot AllMoviessa. (englanniksi)
  4. Fränti, Mikael: Siipirikot, suuri neuvostofilmi orpolapsista sodan jaloissa. Helsingin Sanomat, 17.5.1981, s. 83. Näköislehden aukeama (tilaajille).