Siimapyrstöt
| Siimapyrstöt | |
|---|---|
 Panamansampimonni (Sturisoma panamense) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Monnikalat Siluriformes |
| Heimo: | Imumonnit Loricaria |
| Alaheimo: |
Siimapyrstöt Loricariinae Bonaparte, 1831 |
| Katso myös | |
Siimapyrstöt (Loricariinae) on imumonnien alaheimo, johon kuuluu 30 sukua. Alaheimon 266 lajista 39 on kuvattu viimeisten 10 vuoden aikana.[1]
Siimapyrstöjen alaheimolle on tyypillistä pitkä, litteä siimamainen liehuke (peduncle) pyrstössä ja rasvaevän puuttuminen pyrstön ja selkäevän väliltä. Lajien välillä on suuria eroja vartalonmuodossa, huulten rakenteessa ja hammaskartassa. Naaraat ja koiraat poikkeavat toisistaan yleensä selvästi, sillä aikuisilla koirailla kasvaa jäykkiä partakarvamaisia ulokkeita rintaevän ruodoissa, kuonon reunoissa ja joskus myös etuselässä. Joillakin suvuilla myös koiraan ja naaraan huulet ja hampaat ovat erilaiset.[2]
Siimapyrstöt jaetaan kahteen tribukseen Harttiini ja Locariini, joista jälkimmäinen edelleen kahteen alatribukseen Sturisomina ja Loricariina. Näistä jälkimmäisestä on vielä erotettu neljä ryhmää.[3]
Monia melko pieniksi jääviä siimapyrstölajeja pidetään akvaarioissa. Niiden tunnistaminen lajin tai edes suvun tarkkuudella ei aina ole helppoa.[4] Akvaariossa suosittuja sukuja ovat ainakin[5]
- Nokkamonnit Farlowella
- Noitamonnit Rineloricaria
- Hemiloricaria
- Sampimonnit Sturisoma
- Velhomonnit Loricaria
- Sturisomatichthys
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ W. N. Eschmeyer and J. D. Fong: Species of Fishes by family/subfamily 2009. California Academy of Sciences. Viitattu 29.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Covain & Fisch-Muller: The genera of the Neotropical armored catfish subfamily Loricariinae (Siluriformes: Loricariidae): a practical key and synopsis. Zootaxa, 2007, nro 1462, s. 1–40. Magnolia Press. ISSN 1175-5334 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Norman Behr: Klassifikation 2007. Loricariinae.de. Arkistoitu 23.1.2010. Viitattu 29.8.2009. (saksaksi)
- ↑ Rineloricaria latirostris Scot Cat
- ↑ Factsheets by family Scot Cat