Siilinjärven kaivos

Särkijärven avolouhos nähtynä eteläreunalta.

Siilinjärven apatiittikaivos on Siilinjärvellä sijaitseva fosfaattikaivos. Kaivoksen omistaa norjalaisen lannoitevalmistaja Yaran tytäryhtiö Yara Suomi. Apatiittikaivos aloitti tuotannon 1980, ja se on Suomen suurin avolouhos. Louhoksen pituus on kolme kilometriä ja syvyys 150 metriä. Kaikkiaan Siilinjärven kaivos- ja tehdasalue on kooltaan noin 3 000 hehtaaria, ja sen pituus on 12 kilometriä ja leveys 2–3 kilometriä. Tunnettu esiintymä on 14,5 kilometriä pitkä ja ainakin 800 metriä syvä. Esiintymän todellista syvyyttä ei tunneta. Esiintymä on 900 metriä leveä leveimmästä kohdasta.

Siilinjärven esiintymä löytyi 1950 rakennusmestari Jorma Hakalan lähettämän kalkkikivinäytteen perusteella. Koerikastusta tehtiin paikalla 1966 sekä suuremmassa mittakaavassa 1975–1979. Vuoteen 2001 mennessä malmia oli louhittu yhteensä 144 miljoonaa tonnia.

Kaivos tuottaa apatiittirikastetta, jota käytetään kaivoksen vieressä olevan, 1969 perustetun fosforihappo- ja lannoitetehtaan raaka-aineena. Sivutuotteina syntyy myös maatalouskalkkina käytettävää kalsiittirikastetta sekä jonkin verran kiillerikastetta.

Kaivoksen vuosituotanto nousi vuonna 2009 valmistuneiden investointien jälkeen 850 000 tonnista miljoonaan tonniin ja sitä on tarkoitus vielä kasvattaa 1,3 miljoonaan tonniin. Malmin rikastuksen sivutuotteena syntyy myös flogopiittia ja karbonaattimineraaleja sisältävää rikastushiekkaa, josta osa jalostetaan maanparannusaineeksi ja loput läjitetään kaivosalueen pohjoispäässä sijaitsevalle Mustin rikastushiekan läjitysalueelle.

Katso myös

• Soklin malmio

Lähteet

• GTK Tietoaineistot / Suomen kaivosteollisuus / Apatiittikaivokset (Arkistoitu – Internet Archive)
• Yara investoi 60 miljoonaa Siilinjärvellä, Tekniikka&Talous 8.12.2008^{[vanhentunut linkki]} (Arkistoitu – Archive.today)
• Salla Venäläinen : Siilinjärven kaivoksen rikastushiekan hyödyntäminen pilaantuneen maaperän kunnostamisessa, Helsingin yliopisto / Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta / Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos 27.3.2010^{[vanhentunut linkki]}