Sigurd Söderberg
Sigurd Albion Söderberg (12. maaliskuuta 1896 Lappvesi – 12. toukokuuta 1945) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan muun muassa komppanianpäällikkönä Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa.[1][2]
Perhe ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Söderbergin vanhennat olivat asemapäällikkö August Wilhelm Söderberg ja Olga Maria Nieminen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1933 Selma Emilia Bernasin kanssa. Hän kävi seitsemän luokkaa Haapamäen yhteiskoulua ja suoritti yksityisesti kahdeksanen luokan Heinolan yhteiskoulussa vuonna 1926. Hän suoritti Saksan sotakoulun B-kurssiin vuonna 1917 ja kapteenikurssin Sotakorkeakoulussa vuonna 1926 ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1929 sekä majurikurssi 1931.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Söderberg liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 21. syyskuuta 1915. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamakomennuksen jälkeen hän suoritti Saksan sotakoulun B-kurssiin Libaussa vuonna 1917.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Söderberg saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet nimitettiin komppanianpäälliköksi 3. komppaniaan 27. maaliskuuta 1918 alkaen. Komppanianpäällikön tehtävästä hänet siirrettiin 19. huhtikuuta 1918 alkaen pataljoonan adjutantiksi 5. Jääkärirykmentin 13. jääkäripataljoonaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kuokkalassa ja etenemiseen Rajajoelle.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Söderberg palveli sisällissodan jälkeen 1. pataljoonan adjutanttina 5. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Kuopion jalkaväkirykmentti 4 ja sitten Tampereen rykmentti. Hänet siirrettiin myöhemmin rykmentissä päälliköksi 2. komppaniaan 25. heinäkuuta 1918 alkaen. Hänet siirrettiin 18. lokakuuta 1922 alkaen 5. Erillisen konekiväärikomppanian päälliköksi, josta hän palasi 8. toukokuuta 1926 takaisin Tampereella rykmenttiin ja sijoitettiin päälliköksi 1. komppaniaan (korpraali- ja aliupseerikoulu). Tampereen rykmentissä hänet nimitettiin 29. kesäkuuta 1928 komentajaksi I pataljoonaa ja edelleen 1. heinäkuuta 1933 alkaen aliupseerikoulun johtajaksi. Lopulta hänet siirrettiin 26. marraskuuta 1936 alkaen Mikkelin sotilaspiirin päälliköksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Söderberg toimi talvisodan aikana Mikkelin sotilaspiiristä muodostetun Mikkelin suojeluskuntapiirin päällikkönä. Välirauhan koittaessa hänet nimitettiin Suur-Saimaan suojeluskuntapiirin päälliköksi, missä tehtävässä hän jatkoi myös jatkosodan aikana ja toimien samalla varuskunnan päällikkönä vuoteen 1944 saakka, jolloin hänet nimitettiin Suur-Saimaan sotilaspiirin päälliköksi, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 1945 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
             |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.