Sigurd Hiiliranta
Sigurd Albert Hillebrand myöh. Hiiliranta (10. huhtikuuta 1887 Kerimäki – 21. huhtikuuta 1950) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat nimismies Albert Hillebrand ja Aina Lagerman, Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Agda Appelgrenin kanssa, josta hän erosi vuonna 1922 ja avioitui uudelleen vuonna 1938 Ingrid Kähren kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hillebrand kävi viisi luokkaa Mikkelin klassillista lyseota ja suoritti farmaseuttitutkinnon vuonna 1908. Opintojaan hän jatkoi vuosina 1913–1915 suorittaakseen proviisoritutkinnon.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä apteekkialalla työskennellyt kerimäkeläinen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 21. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin rintamakomennuksensa jälkeen 29. joulukuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon ja lähti anomalleen työlomalle.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Hillebrand saapui takaisin Suomeen 9. maaliskuuta 1918 ja astui armeijan palvelukseen vänrikkinä ja hänet määrättiin aluksi Suomen sisällissotaa käyvään Valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 31. maaliskuuta 1918 6. Jääkärirykmentin 16. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Säiniöllä ja Viipurissa.
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hillebrand palveli sisällissodan jälkeen edelleen joukkueenjohtajana 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa. Pataljoona nimettiin myöhemmin ensin Jääkäripataljoona n:o 3:ksi ja myöhemmin Kajaanin sissipataljoonaksi. Hänet siirrettiin 7. marraskuuta 1918 Itä-Suomen jalkaväkirykmentti n:o 5:een, joka sai myöhemmin nimen Pohjois-Savon Rykmentti. Hän toimi rykmentissä nuorempana upseerina 3. komppaniassa. Pohjois-Savon rykmentistä hänet siirrettiin 5. helmikuuta 1920 komppanianpäälliköksi Käkisalmen läänin rykmentin II pataljoonan 7. komppaniaan, josta hänet siirrettiin edelleen 5. toukokuuta 1920 takaisin Kajaanin sissipataljoonaan. Armeijasta hän erosi 20. lokakuuta 1920. Aktiiviaikanaan hän oli komennettuna Lapin rajavartiostoon 9. syyskuuta – 20. marraskuuta 1918 välisen ajan ja Tampereen rykmentin Helsinkiin sijoitettuun vartiokomennuskuntaan kesä–syyskuussa 1920.[1][2]
Armeijapalveluksensa jälkeen hän toimi kruununvoutina, nimismiehenä ja henkikirjoittajan apulaisena vuosina 1923–1925, sekä Leppävirran ja Rantasalmen tuomiokuntain arkistonhoitajana vuosina 1925–1927. Myöhemmin hän toimi monissa toimissa, muun muassa Suojeluskuntain ase- ja konepaja Oy:n palveluksessa vuosina 1927–1931. Sen jälkeen hän sairastui ja pystyi vain satunnaisiin tilapäistöihin muun muassa maatalouden parissa Porvoon seudulla.[1][2]
Opetustoimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hillebrand toimi opettajana Tuukkalan Aliupseerikoulussa 25. heinäkuuta – 25. marraskuuta 1919 välisen ajan.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiiliranta osallistui talvisotaan joukkueenjohtajana Erillinen Pataljoona 19:ssä, mutta katosi Hovinmaalla , mutta osallistui jo jatkosotaan Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiirin palveluksessa, josta hänet siirrettiin Jalkaväenkoulutuskeskus 19:n palvelukseen. Koulutuskeskuksessa hän tosin palveli vain lyhyen ajan ja hänet siirrettiin vuonna 1942 takaisin Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiiriin, josta hänet kotiutettiin vuonna 1944. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaahan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|