Sieniyökkönen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sieniyökkönen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Ritariyökköset Catocalinae
Suku: Parascotia
Laji: fuliginaria
Kaksiosainen nimi

Parascotia fuliginaria
(Linnaeus, 1761)

Katso myös

  Sieniyökkönen Commonsissa

Sieniyökkönen (Parascotia fuliginaria) on huomattavan paljon mittaria muistuttava yökkönen.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienikokoinen ja hentorakenteinen perhonen, jonka olemus ei muistuta lainkaan yökköstä vaan on harhaanjohtavan mittarimainen. Sekä etu- että takasiivet ovat leveät, pyöreäkärkiset, pohjaväriltään mustanharmaat. Ulomman poikkiviirun ulkopuolella sekä himmeämmän aaltoviirun kohdalla on kellertävää väriä. Siivissä on myös musta keskitäplä. Lajin siipisuomut irtoavat herkästi ja perhoset ovat usein kuluneita. Koiraan tuntosarvet ovat selvästi kaksoiskampahampaiset. Siipien kärkiväli on 15–28 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sieniyökköstä tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa ja idässä Uralille ja Kaukasukselle saakka. Välimeren alueella se on paikoittainen.[4] Suomessa laji on melko yleinen ja havaintoja on tehty Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan korkeudelle saakka. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesä-heinäkuun vaihteesta elokuun loppupuolelle. Lennon huippu on heinäkuun lopulla.[5]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sieniyökkönen elää lehti- ja sekametsissä, puistoissa ja puutarhoissa, erityisesti sellaisissa, joissa kasvaa ikääntyneitä puita. Perhoset lentävät yöllä ja tulevat sekä valolle että syötille. Keskenkasvuinen toukka talvehtii.[3] Kotelo sijaitsee seitin suojaamana maassa tai kaarnanraossa.[1]

Toukka elää puiden rungoilla kasvavilla jäkälillä ja käävillä sekä laholla puuaineksella.[3]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]