Sielun tunteiden tunnistamisesta ja parantamisesta
| Sielun tunteiden tunnistamisesta ja parantamisesta | |
|---|---|
| Περὶ διαγνώσεως καὶ θεραπείας τῶν ἐν τῇ ἑκάστου ψυχῇ ἰδίων παθῶν | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Galenos |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | filosofinen psykologia |
| Julkaistu | 100-luku jaa. |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Marke Ahonen |
| Kustantaja | Basam Books |
| Julkaistu | 2019 |
| ISBN | 978-952-7240-52-6 |
| Seuraava | Sielun erehdysten tunnistamisesta ja parantamisesta |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Sielun tunteiden tunnistamisesta ja parantamisesta (m.kreik. Περὶ διαγνώσεως καὶ θεραπείας τῶν ἐν τῇ ἑκάστου ψυχῇ ἰδίων παθῶν, Peri diagnōseōs kai therapeias tōn en tē hekastū psykhē idiōn pathōn, tai lyhyesti Περὶ ψυχῆς παθῶν, Peri psykhēs pathōn; lat. De propriorum animi cuiuslibet affectuum dignotione et curatione) on Galenoksen 100-luvulla kirjoittama antiikin kreikkalainen filosofinen psykologinen tutkielma.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Galenos eli ja kirjoitti 100-luvulla jaa. erityisesti keisari Marcus Aureliuksen aikana. Sielun tunteiden tunnistamisesta ja parantamisesta kuuluu hänen myöhäistuotantoonsa. Sen lisäksi Galenos käsitteli samaa aihepiiriä myös teoksessaan Sielun erehdysten tunnistamisesta ja parantamisesta, joka on teoksen eräänlainen jatko-osa. Teokset perustuivat Galenoksen aiheesta pitämään puheeseen, jonka hän oli myöhemmin kirjoittanut ylös. Puheen lähtökohtana oli erään Antonios-nimisen epikurolaisen filosofin tunteita käsitellyt kirjoitus. Näiden lisäksi Galenos käsitteli sieluun liittyviä asioita muun muassa teoksessa Sielun kykyjen riippuvaisuus ruumiin sekoituksista.[1]
Galenoksen teokset saivat uutta suosiota renessanssiajalla. Sielun tunteiden tunnistamisesta ja parantamisesta käännettiin 1500-luvulla muun muassa latinaksi, ranskaksi ja italiaksi.[2] Joissakin laitoksissa se muodostaa yhden teoksen yhdessä jatko-osansa kanssa.
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Galenos käsittelee teoksessaan tunteita (pathos) eräänlaisina sielullisina sairauksina tai häiriötiloina. Ne ovat sielun kahden alimman osan, intosielun ja himosielun eli kiivastuvan ja himoavan osan liikkeitä, joiden vallassa toimiminen on järkiolennolle häpeällistä ja estää hyvän ja onnellisen elämän. Käsittely muistuttaa monien stoalaisten filosofien sekä muiden tuon ajan filosofiassa tunneterapiasta kirjoittaneiden esityksiä samasta aihepiiristä.[1]
Teoksen sisältö voidaan jakaa seuraavasti:
|
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ahonen, Marke: ”Johdanto”, ”Tähän kirjaan valitut tekstit”, ”Teoksen esittely”. Teoksessa Galenos 2019, s. 11–15, 104–107, 111–114.
- ↑ Sierhuis, Freya: Passions and Subjectivity in Early Modern Culture, s. 79, alaviite 23. (Toim. Brian Cummings) Routledge, 2016. ISBN 1317083474 Teoksen verkkoversio.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomennos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Galenos: Sielun tunteiden tunnistamisesta ja parantamisesta. Teoksessa Galenos: Lääkärin kirjoituksia sielusta. (Kirjoittanut ja suomentanut Marke Ahonen) Helsinki: Basam Books, 2019. ISBN 978-952-7240-52-6
Muita käännöksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Galen: Affections and Errors of the Soul. Teoksessa Singer, P. N.: Galen: Selected Works. Oxford: Oxford University Press, 1997. ISBN 978-0192824509
- Galen: Affections and Errors of the Soul. Teoksessa Singer, P. N. (ed.): Galen: Psychological Writings. Cambridge: Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-0521765176
- Galen: On the Passions and Errors of the Soul. Columbus: Ohio State University Press, 1963.
Tekstilaitoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Claudii Galeni Pergameni Scripta Minora. (Toim. Johann Marquardt, Iwan von Müller & Georg Helmreich. 3 vols) Leipzig: Teubner, 1884–1893.
- Galen: De propriorum animi cuiuslibet affectuum et peccatorum dignotione et curatione. (Toim. Wilko de Boer. Corpus Medicorum Graecorum V 4.1.1) Leipzig: Teubner, 1937.