Siegfried Passarge

Siegfried Passarge
Henkilötiedot
Syntynyt	28. marraskuuta 1866 Königsberg, Preussin kuningaskunta
Kuollut	26. heinäkuuta 1958 (91 vuotta) Bremen, Länsi-Saksa
Koulutus ja ura
Instituutti	Hamburgisches Kolonialinstitut, Hampurin yliopisto
Tutkimusalue	maantiede, geomorfologia
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Otto Karl Siegfried Passarge (28. marraskuuta 1866 Königsberg, Preussin kuningaskunta – 26. heinäkuuta 1958 Bremen, Länsi-Saksa) oli saksalainen maantieteilijä ja geomorfologi. Hän kirjoitti paljon geomorfologiasta ja pyrki luomaan Ferdinand von Richthofenin ja Albrecht Penckin perustalle saksalaisen geomorfologisen perinteen. Passarge oli mukana myös Saksan äärioikeistolaisessa toiminnassa ja julkaisi antisemitistisiä kirjoituksia.

Elämä ja ura

Siegfried Passarge syntyi 28. marraskuuta 1866, mutta kirkonkirjoissa tapahtuneen virheen takia hänen syntymäajakseen usein ilmoitetaan 26. helmikuuta 1867. Hänen isänsä oli tuomari ja matkakirjailija Ludwig Passarge. Hän opiskeli geologiaa ja lääketiedettä Berliinissä, Freiburgissa ja Jenassa. Passarge kirjoitti väitöskirjansa vuonna 1891 ja suoritti valtion lääketieteen kokeen 1892.

Passarge osallistui 1893–1894 saksalaiseen retkikuntaan, joka kartoitti Saksan Kamerunin pohjoisosia. Hänet oli valittu matkalle, koska hän oli sekä tutkija että lääkäri. Hän julkaisi 1895 matkastaan kirjan Adamaua, jossa hän käsitteli alueen geologiaa, geomorfologiaa ja maisemia. Passarge teki Kamerunin-retkikunnan jälkeen useita matkoja Afrikkaan. Hän tutki vuonna 1895 Lounais-Afrikkaa ja matkusti myös Algeriaan, Egyptiin ja Etelä-Amerikkaan.

Passarge nimettiin 1905 Breslaun yliopiston maantieteen professoriksi, ja vuonna 1908 hän sai paikan Hamburgisches Kolonialinstitutista, myöhemmin Hampurin yliopisto, josta hän jäi eläkkeelle 1936. Passarge perusti tutkimuksensa Ferdinand von Richthofenin ja Albrecht Penckin geomorfologisille tutkimuksille, ja toisaalta hänen kirjoituksiinsa vaikutti voimakkaasti se, että hän vastusti William Morris Davisin eroosiosyklioppia.

Passargen Physiologische Morphologie julkaistiin vuonna 1912. Kirjan tavoitteena oli esitellä saksalainen geomorfologia Richthofenin ja Penckin perinteen mukaisesti. Passarge jaotteli kirjassaan eri pinnanmuodot. Hän perusti jaotteluunsa laajan kirjoituskokoelman. Hänen kirjoistaan merkittävimpiä oli esimerkiksi neljässä osassa 1919–1921 julkaistu Die Grundlagen der Landschaftskunde. Kirjassa hän käsitteli muun muassa maisemia ja niiden muodostumista sekä pinnanmuotoja ja ihmisen vaikutusta niihin. Passargen Vergleichende Landschafskunde julkaistiin viidessä osassa vuosina 1921–1930. Siinä hän laajensi maiseman käsitettä ja jaotteli maiset ryhmiin, pienistä alueellisista ryhmistä laajoihin leveyspiirejä pitkin kulkeviin vyöhykkeisiin. Myöhemmissä kirjoituksissaan Passarge keskittyi geomorfologian sijaan entistä enemmän maantieteeseen. Passarge kuoli Bremenissä vuonna 1958. Hän teki uransa aikana kaikkiaan 350 kirjoitusta ja jätti jälkeensä laajan julkaisemattomien käsikirjoituksien kokoelman.

Poliittinen toiminta

Passarge oli aktiivinen Saksan äärioikeistossa. Hän kuului muun muassa Alldeutscher Verband -järjestöön ja pyrki 1927 Hampurin senaattiin sitoutumattomana saksalaiskansallinen kansanpuolueen listoilta. Passarge julkaisi myös antisemitistisiä kirjoituksia. Hän julkaisi esimerkiksi käännöstä Buch vom Kamal ja kirjoitti 1929 teoksen Das Judentum als landschaftskundlich-ethnologisches Problem. Passarge liittyi 1933 Saksan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen ja piti Hampurin yliopistolla puheen, jossa hän piti Hitleriä Jumalan lahjana Saksan kansalle ja kertoi Saksan tulevaisuuden riippuvan juutalaisongelman ratkaisusta.

Lähteet

• Beckinsale, Robert P. & Chroley, Richard J.: The History of the Study of Landforms. Routledge, 2003. ISBN 0-415-05626-8 Google-kirjat (viitattu 1.11.2014). (englanniksi)
• Hering, Rainer. ”Academics and Radical Nationalism”. Teoksessa Beckinsale, Robert P. & Chroley, Richard J.: The German Right in the Weimar Republic. Berghahn Books, 2014. ISBN 978-1-78238-352-9 Google-kirjat (viitattu 1.11.2014). (englanniksi)