Sidney Dillon Ripley

Sidney Dillon Ripley (äärimmäisenä oikealla) Handbook of the Birds of India and Pakistanin kirjoittamiseen liittyneellä matkalla Intiassa 1976.

Sidney Dillon Ripley (20. syyskuuta 1913 New York – 12. maaliskuuta 2001 Washington) oli yhdysvaltalainen lintutieteilijä ja luonnonsuojelija.

Ripley opiskeli St. Paul’s Schoolissa Concordissa New Hampshiressa. Hän valmistui Yalen yliopistosta vuonna 1936 ja väitteli filosofian tohtoriksi Harvardin yliopistossa 1943.

13-vuotiaana Ripley kävi sisarensa kanssa Intiassa, muun muassa Ladakhissa, ja he poikkesivat myös Länsi-Tiibetiin. Ripley ihastui ikihyviksi Intian linnustoon, ja vaikka hänelle oli kaavailtu juristin uraa, hän meni opiskelemaan eläintiedettä Columbian yliopistoon. 17-vuotiaana hän rakensi kotinsa maille lintualtaan ja tarkkaili altaassa uiskentelevia vesilintuja.

Ripley toimi Smithsonian-instituutin sihteerinä vuosina 1964–1984. S. Dillon Ripley Center on nimetty hänen kunniakseen. Vuonna 1967 hän oli perustamassa Smithsonian Folklife Festivalia ja 1970 Smithsonian-lehteä.

Toisen maailmansodan aikana Ripley toimi CIA:n alaisessa Office of Strategic Servicesissä ja oli vastuussa Kaakkois-Aasian tiedusteluosaston palveluista. Hän koulutti useita indonesialaisia vakoojia, jotka tekeytyivät lintutieteilijöiksi päästäkseen tiedusteltaville alueille. Myös Ripley osallistui tehtäviin ja tarkkaili samalla lintuja. Thaimaan hallitus palkitsi Ripleyn ansioista sodanaikaisissa maanalaistehtävissä.

Sodan jälkeen Ripley opetti Yalessa ja sai Fulbright-stipendin 1950 ja Guggenheim-stipendin 1954. Myöhemmin hänestä tuli Peabody Museum of Natural Historyn professori ja johtaja.

Ripley liittyi American Ornithologists’ Unioniin (AOU) 1938. Vuonna 1985 hänelle myönnettiin Yhdysvaltain korkein siviilikunniamerkki Presidential Medal of Freedom. 15 collegea ja yliopistoa on myöntänyt hänelle kunnianosoituksia. Ripley toimi useita vuosia WWF:n Yhdysvaltain toimiston johtokunnassa ja oli kansainvälisen lintujensuojeluneuvoston (ICBP), nykyisin BirdLife International, kolmas puheenjohtaja.

Ripley ryhtyi kirjoittamaan teosta Kaakkois-Aasian linnuista vuonna 1992, mutta sairastui eikä kyennyt viemään työtä loppuun. Hänen assistenttinsa Pamela C. Rasmussen ja taiteilija John C. Anderton veivät kirjaprojektin päätökseen ja julkaisivat vuonna 2005 hänen kunniakseen kaksiosaisen teoksen Birds of South Asia: The Ripley Guide.

Ripley nimesi useita uusia lintulajeja, muun muassa sokokenpöllösen (Otus ireneae), ja vielä useampia alalajeja.

Teoksia

• The Land and Wildlife of Tropical Asia, 1964
• Rails of the World – A Monograph of the Family Rallidae, 1977
• Birds of Bhutan, yhdessä Salim Alin ja Biswamoy Biswasin kanssa, 1995
• Handbook of the Birds of India and Pakistan, yhdessä Salim Alin kanssa (10 osaa), 1964–1974.

Lähteet

• Muistokirjoitus (Smithsonian.com) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Muistokirjoitus (The New York Times 13.3.2001)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sidney Dillon Ripley Wikimedia Commonsissa