Shy–Dragerin oireyhtymä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Shy–Dragerin oireyhtymä on harvinainen, tuntemattomasta syystä aiheutuva sairaus, joka etenevästi vaurioittaa potilaan keskushermostoa. Oireisiin kuuluvat vapina, verenpaineen lasku, liikehäiriöt, erektiohäiriöt, näköhäiriöt sekä ongelmat virtsanerityksessä, suolen toiminnassa ja puheessa.

Shy–Dragerin oireyhtymä on parantumaton sairaus. Se johtaa kuolemaan keskimäärin noin 7–10 vuoden kuluessa oireiden alkamisesta. Tavallisimmat kuolinsyyt ovat keuhkokuume ja rytmihäiriöt.[1]

Shy–Dragerin oireyhtymä sai nimensä Milton Shyltä ja Glenn Dragerilta, jotka ensimmäisinä kuvasivat häiriön vuonna 1960.


Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.