Shugakuinin keisarillinen huvila

Keisarillisen huvilan puutarhaa keväällä

Huvilan alue vuoden 1982 ilmakuvassa

Shugakuinin keisarillinen huvila (jap. 修学院離宮, Shugakuin rikyū) on Japanin keisarin entinen huvila-alue Japanin vanhassa pääkaupungissa Kiotossa. Se sijaitsee Sakyōn suuralueella Shūgakuinin kaupunginosassa Kioton keskustan koillispuolella. Huvila jakautuu kolmeen toisistaan erilliseen puutarhaan, jotka on rakennettu porrastetusti Hieivuoren lounaisjuurelle. Puutarhoissa on pienimittakaavaisia huvilarakennuksia ja teehuoneita.

Keisarillisen huvilan perusti eläköitynyt keisari Go-Mizunoo 1600-luvun puolivälissä. Keskimmäinen puutarha, joka kuului pitkään Rinkyū-jin temppeliin, liitettiin siihen 1800-luvun lopulla. Shugakuin on Katsuran keisarillisen huvilan puutarhan ohella yksi Edo-kauden kuuluisimmista puutarhoista.

Historia

Heian-kaudella keisarillisen huvilan paikalla oli buddhalainen Shugaku-inin temppeli, Enryaku-jin sivutemppeli. Temppeli raunioitui, mutta alue jäi Enryaku-jin läänitykseksi.

Shugakuinin aluetta ei alun perin tunnettu erityisestä kauneudestaan. Vallasta luopunut keisari Go-Mizunoo ryhtyi jo vuonna 1641 etsimään pääkaupungin lähistöltä sopivaa aluetta huvilalleen. Keisari alkoi vuonna 1647 rakentaa huvilaa Nagataniin Shugakuinin länsipuolelle, mutta paikka ei tyydyttänyt häntä. Shugakuinin huvilansa sijaintipaikaksi Go-Mizunoo valitsi lopulta vuonna 1655. Samoihin aikoihin myös muut keisariperheen jäsenet rakennuttivat huviloitaan Kioton pohjoispuolelle.

Alun perin huvilaan kuuluivat vain alin ja ylin puutarha. Ensimmäisenä valmistui alin osa vuonna 1659. Seuraavaksi rakennettiin ylin osa, joka valmistui vaiheittain 1660-luvun alussa. Keskimmäisen osan Rakushiken-paviljonki oli alun pitäen osa prinsessa Terukon huvilaa. Kun Go-Mizunoo kuoli vuonna 1680, Teruko teki huvilastaan Rinkyū-jin buddhalaisen temppelin, jonka tarkoituksena oli rukoilla keisarin tuonpuoleisen elämän puolesta. Osa temppelialueesta luovutettiin keisarihuoneelle ja liitettiin Shugakuinin huvilaan vuonna 1885.

Puutarha ja rakennukset

Yleistä

Shugakuinin keisarillinen huvila koostuu kolmesta Hieivuorten lounaisrinteelle rakennetusta puutarhasta. Lähimmät vuorenhuiput ovat Ochayavuori ja Senkizanmyōjinvuori. Puutarha-alueet tunnetaan nimellä ochaya (御茶屋, ’teehuone’); vuorta ylöspäin noustessa ne ovat Shimo no ochaya (下の御茶屋, ’alempi puutarha’), Naka no ochaya (中の御茶屋, ’keskimmäinen puutarha’) ja Kami no ochaya (上の御茶屋, ’ylempi puutarha’). Alueet on liitetty toisiinsa kärryteillä, joita reunustavat männyt. Yhteensä huvilan laajuus on noin 55,5 hehtaaria. Ylin, tekojärven ympärille rakennettu kävelypuutarha on muita suurempi.

Alin puutarha

Alinta puutarhaa

Alin puutarha sijaitsee lähimpänä huvila-alueen sisäänkäyntiä. Puutarhaan on kaksi porttia: keisarille tarkoitettu, kukkasymbolein (hanabishi) koristeltu Miyukimon-portti ja tavalliselle kansalle tarkoitettu portti. Alin puutarha on suunniteltu kahden pienen lammen ympärille. Puutarhassa on sukiya-tyyliin rakennettu paanukattoinen Jugetsukan-paviljonki (寿月観), rekonstruktio vuodelta 1824. Paviljongissa on kolme huonetta: 15 tatamin laajuinen päähuone (ichinoma) ja kaksi pienempää huonetta. Päähuoneessa on Gankun ja Hara Zaichūn ovimaalauksia. Alun perin puutarhassa oli myös useita muita keisariperheen ja palvelijoiden asuinkäyttöön tarkoitettuja rakennuksia, mutta ne on sittemmin purettu.

Vesi virtaa ylimmän puutarhan lammesta alimpaan puutarhaan saakka. Pienen vesiputouksen jälkeen se muodostaa puron Jugetsukanin eteläpuolelle. Puutarhassa on erityyppisiä kivilyhtyjä ja kuivapuutarha kiviasetelmineen (karesansui). Alin puutarha on ylimmästä puutarhasta poiketen intiimi ja yksityiskohtaisesti suunniteltu, eikä sieltä ole nähtävillä viitteitä ylimmän alueen suurimittakaavaisesta, avoimesta maisemasta.

Keskimmäinen puutarha

Kyakuden-paviljongin sisätilaa

Keskimmäinen puutarha sai alkunsa prinsessa Terukon huvilana. Siitä tuli myöhemmin osa Rinkyū-jin nunnaluostaria, ja se sijaitsee nykyäänkin Rinkyū-jin temppelin yhteydessä. Puutarhaan johtaa Chūmon-portti. Siellä on kaksi rakennusta, Kyakuden-paviljonki (客殿) ja Rakushiken-paviljonki (楽只軒), jotka on rakennettu kurkiauran muotoon (gankō). Myös keskimmäiseen puutarhaan virtaa puro, joka muodostaa lammen Rakushikenin etupuolelle.

Kyakuden on elegantti rakennus, joka on siirretty paikalle vuonna 1682 keisariäiti Tōfukumon’inin eli Fujiwara Masakon palatsista. Paviljongissa on neljä huonetta, joissa on lukuisia hienostuneita detaljeja, kuten seinien alaosaa koristava kullan ja ultramariinin värinen vinoneliökuviointi. Ichinoma-huoneen poikkeuksellisen leveä, kiinteä hyllykkö tunnetaan nimellä Kasumidana (霞棚, ’usvahylly’), koska sen muotoilu muistuttaa leijuvaa usvaa. Paviljongin liukuovissa on muun muassa Sumiyoshi Gukein Gion-matsuria kuvaavia maalauksia.

Rakushiken on sen sijaan verrattain yksinkertainen rakennus, jota on käytetty myös Rinkyū-jin vastaanottotilana. Paviljongissa on kuusi huonetta. Ichinoma-huoneen seinällä on Kanō Tanshinin maalauksia, jotka esittävät Yoshinovuoren kirsikankukkia.

Ylin puutarha

Ylimpään puutarhaan johtaa yksinkertainen Onarimon-portti. Ylin puutarha on kävelypuutarha, joka on suunniteltu Yokuryūchi-nimisen (浴竜池) tekolammen ympärille. Lampi on saatu aikaan rakentamalla Hieivuoren rinteelle noin 15 metriä korkea ja 200 metriä pitkä maavalli. Valli tunnetaan muotoon leikatusta kasvillisuudestaan, jota kutsutaan nimellä ōkarikomi (大刈込). Lammessa on kolme saarta, jäänteitä aiemmasta vuorenrinteestä. Pohjoisin saari on Mihoshima (三保島), keskimmäinen Nakashima (中島) ja eteläisin Banshōu (万松塢). Aiemmin lammella on liikuttu myös huvivenein, ja sen eri puolille onkin sijoitettu kolme venelaituria.

Ylin puutarha käyttää lainattuna maisemanaan (shakkei) ympäröiviä vuorijonoja suurimittakaavaisella tavalla. Maapadon rakentaminen ja veden ohjaaminen Otowajoesta vesiputouksen kautta puutarhan lampeen olivat suuritöisiä hankkeita, jotka vaativat runsaasti työvoimaa. Tästä huolimatta puutarha on saatu näyttämään luonnollisen näköiseltä.

Puutarhan korkeimmalla kohdalla lammen etelärannalla on Rin’untei-paviljonki (隣雲亭), Nakashima-saarella pieni Kyūsuitei-teehuone (窮邃亭). Rin’untei, jonka nimi merkitsee ’paviljonkia pilvien vieressä’, on uudelleenrakennettu vuonna 1824. Paviljongissa on kaksi huonetta sekä lavea ja avoin Senshidai-niminen (洗詩台) veranta, jolta on näkymä ympäröiville vuorille. Kyūsuitei on vuorostaan yksinkertaisen hienostunut, paanukattoinen rakennus, jolta voi tarkastella paviljonginomaista Chitosebashi-siltaa (千歳橋). Silta on Rin’untein tavoin valmistunut vuonna 1824. Lammen vastarannalla oli alun perin Shishisai-niminen (止々斎) rakennus, joka on kuitenkin kadonnut.

• 
  Ylimmän puutarhan Onarimon-portti
• 
  Ylintä puutarhaa syksyllä
• 
  Ylimmän puutarhan Dobashi-silta
• 
  Ōkarikomi-pengerryksiä
• 
  Ylimmän puutarhan Odaki-vesiputous
• 
  Kyūsuitei-teehuone
• 
  Chitosebashi-silta

Turismi

Shugakuinin keisarillista huvilaa hallinnoi Kunaichō eli Japanin keisarillinen virasto. Huvilalle on pääsy vain opastetun kierroksen yhteydessä. Pääsy kierrokselle on joko varattava etukäteen (postitse tai Internetin välityksellä) tai paikan päällä kierroksen pitopäivänä saapumisjärjestyksessä.

Huvilaa lähinnä sijaitseva rautatieasema on Eizan-rautateiden Shūgakuinin rautatieasema noin 20 minuutin kävelymatkan päässä huvilan sisäänkäynniltä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Shugakuinin keisarillinen huvila Wikimedia Commonsissa

• Shugakuinin keisarillinen huvila Kunaichō. (japaniksi) (englanniksi)