Shilohinpaimenkoira
Shilohinpaimenkoira | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | New York, Yhdysvallat |
Määrä | Suomessa ei yhtään |
Rodun syntyaika | 1962 |
Alkuperäinen käyttö | seurakoira |
Nykyinen käyttö | seurakoira |
Muita nimityksiä | Shiloh Shepherd |
FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
Shilohinpaimenkoira (Shiloh Shepherd) on yhdysvaltalainen koirarotu.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Shilohinpaimenkoira on kookas ja suoraselkäinen.[1]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on hyväluonteinen.[1]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on saanut nimensä newyorkilaisesta Shiloh-kennelistä, jossa Tina Barber aloitti sen kehittämisen vuonna 1962. Hän muisti lapsuudestaan Saksassa kookkaat, vahvat ja helposti koulutettavat vuoristopaimenkoirat - toisin sanoen vanhanaikaiset saksanpaimenkoirat. Kun hän sitten vertasi niitä nykyisiin saksanpaimenkoiriin, hän huolestui siitä mihin suuntaan jalostus oli mennyt: modernit yksilöt olivat pienikokoisempia, pidempiä, laihempia, kevytluustoisempia ja niillä oli taipumusta pelkopuremiseen. Niinpä hän päätti luoda kennelissään uudelleen saksanpaimenkoiran varhaisen rotutyypin, jonka hän lapsuudestaan tunsi.[1]
Aloittaessaan jalostuksen vuonna 1962 Barber käytti vielä kennelnimeä Konigin. 12 vuoden suunnitelmallisen jalostuksen jälkeen hän alkoi olla epätoivoinen, koska hänestä tuntui ettei hän onnistuisi koskaan saamaan massiivista kokoa, terverakenteisia lonkkia ja poikkeuksellista älykkyyttä samassa paketissa. Vuonna 1974 hän vaihtoi kennelinsä nimeksi Shiloh, jatkaen edelleen jalostusprojektiaan. Valtaosa hänen kantakoiristaan oli tarkoin valittuja saksanpaimenkoiria, mutta vuonna 1989 hän käytti jalostukseen myös poikkeuksellisen kookasta alaskanmalamuuttia - saadakseen aikaan suuremman koon ja paremmat lonkat. 1990-luvulla hän onnistui lopulta tavoitteessaan luoda unelmiensa rotu. Hänen lisäkseen moni muukin saksanpaimenkoiran harrastaja haikaili alkuperäisen rotutyypin perään ja hankki sen vuoksi häneltä pentuja - niin tämä uusi rotu levisi eri puolille Pohjois-Amerikkaa.[1]