Shetlanninlammaskoira
| Shetlanninlammaskoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Skotlanti,  Iso-Britannia (Shetlandsaaret) |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 29 287[1] |
| Alkuperäinen käyttö | lampaiden, siipikarjan ja ponien paimennus |
| Nykyinen käyttö | seura- ja harrastuskoira |
| Elinikä | 12–14 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | sheltti, shetlanninpaimenkoira, Shetland Sheepdog, Shetland Collie, berger des Shetland, pastor de Shetland, shetlandi lambakoer |
| FCI-luokitus |
ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #88 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 6–15 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 34,5–41 cm narttu 32–38 cm |
| Väritys | soopeli, kolmivärinen (tricolour), sininen (blue merle), bi merle (harmaa valko musta), mustavalkoinen tai black & tan |
Shetlanninlammaskoira (skotiksi Shetland Sheepdug, engl. Shetland Sheepdog) eli sheltti (engl. Sheltie)[3], aiemmin kääpiöcollie[4], on pienikokoinen, luonteeltaan iloinen ja tarmokas skotlantilainen koirarotu. Se sopii sekä perhe-, harrastus- että näyttelykoiraksilähde?, ja oli vuonna 2022 Suomen toiseksi eniten rekisteröity koirarotu[5].
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Shetlanninlammaskoiralla on pitkä karva, joka on kuitenkin suhteellisen helppohoitoinen: se ei tuuheudestaan huolimatta takkuunnu eikä likaannu helposti. Shetlanninlammaskoiran turkki on hyvin pehmeä ja sileä. Shetlanninlammaskoirilla on värityksestä riippuen joko mustat, ruskeat tai siniset silmät, jotka ovat mantelinmuotoiset. Uroksille tulee rintaan narttuja muhkeampi ”leijonaharjas”. Sheltin kuono on suippo ja häntä kaareutuu alas. Häntä on normaalisti erittäin tuuhea. Shetlanninlammaskoiran korvat ovat rotumääritelmän mukaisesti hieman lurpallaan päistä, mutteivat saa mennä täysin alas asti. Korvat saattavat helposti nousta pystyyn, mutta sitä voidaan ehkäistä sivelemällä korvien yläosaan glyserolia tai korvat voidaan liimata maitoliimalla karvoista koiran kasvuajaksi noin 2–4 kuukauden ikäisenä.
Väritys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]FCI:n vuonna 2009 hyväksymän rotumääritelmän mukaan shetlanninlammaskoirilla hyväksytään seuraavat väritykset:
soopeli: ruskea puhtaana tai kaikissa vivahteissa kullasta mahonginväriin. Värin tulee olla syvä. Sudenharmaa ja harmaa ovat virheitä.[6]
kolmivärinen: rungon musta väri on syvänmusta, merkkien tulisi olla syvän punaruskeat.[6]
blue merle: yleisvaikutelma on sininen. Väritys on puhdas hopeansininen, jossa on mustia laikkuja ja mustaa marmorointia. Syvän punaisenruskeat merkit ovat toivottavia, mutta niiden puuttumisesta (bi-merle) ei rangaista. Suuret mustat läiskät merlekuviossa, liuskekiven tai ruosteen väri peitin- tai aluskarvassa ovat vakavia virheitä.[6]
Mustavalkoinen ja musta punaruskein merkein (black & tan): hyväksyttäviä värejä.[6] Merkkiväritys (ilman valkoista) shetlanninlammaskoiralla on hyvin harvinainen, eikä sitä enää nykypäivänä ole tavattu.
Valkoiset merkit ovat toivottuja, mutta niiden puuttuminen ei ole virhe. Valkoista saa esiintyä otsapiirtona, kaulurina, rinnassa, jaloissa ja hännän päässä, ei kuitenkaan rungossa.[6]
-
soopeli -
blue merle -
bi-merle -
tricolor -
mustavalkoinen -
värivirheellinen valkovoittoinen
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Shetlanninlammaskoira on luonteeltaan lempeä, mutta se voi olla vieraita kohtaan varautunut. Omaa perhettään kohtaan se on rakastava ja kiintyy perheeseensä voimakkaasti. Rodulla on taipumusta herkkähaukkuisuuteen, mikä on aiheellista ottaa huomioon jo pennun koulutuksessa.
Hannes Lohen käyttäytymiskyselyn alustavien tulosten mukaan 39 % suomalaisista shetlanninlammaskoirista on ääniarkoja, 27 % arkoja, 22 % alusta- ja paikka-arkoja, 16 % pakko-oireisia, 14 % yliaktiivisia-impulsiivisia, 6 % eroahdistuneita ja 2 %aggressiivisia. Tutkimukseen osallistui 249 shetlanninlammaskoiraa ja vuonna 2015 julkaistut alustavat tulokset saattavat muuttua vastausmäärien kasvaessa.[7][8]
Shetlanninlammaskoiralle riittää peruskoulutus. Koulutuksen pitää olla kuitenkin tavallansa pehmeää, eikä kovia otteita saa käyttää rodun herkkyyden vuoksi. Alkuperältään shetlanninlammaskoira on paimenkoira, minkä takia se saattaa lähteä paimentamaan esimerkiksi jäniksiä. Rotu on harrastuskoirana monipuolinen: Sen kanssa on mahdollista harrastaa esimerkiksi agilitya, tokoa, koiratanssia ja flyballia sekä näyttelyitä tai match show’ta eli leikkimielisiä näyttelyitä. Rotu on melko nopea oppimaan uusia asioita ja sillä on usein myös halu miellyttää – nämä piirteet ovat hyödynnettävissä koiran koulutuksessa. Shetlanninlammaskoirat ovat suhteellisen helppoja kouluttaa.
Sheltit ovat hyvin ketteriä koiria, jotka pärjäävät hyvin niin agilityssa, koiratanssissa, flyballissa kuin tokossakin.
Shetlanninlammaskoiraa käytetään edelleen myös alkuperäisessä tehtävässä. Suomessakin on mm. lammas-ja nautapaimenina toimivia shelttejä. Paimennusvietti on voimakas nykyisilläkin shelteillä. Taipumuskokeita tai -testejä järjestetään vuosittain.
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alun perin shetlanninlammaskoiraa kasvatettiin Shetlandinsaarilla lampaiden, siipikarjan ja ponien paimentamiseen. Se tunnettiin paikallisella nimellä Toonie dog eli "farmikoira" tai "maatilan koira". Rotu jalostettiin pienemmäksi versioksi pitkäkarvaisesta skotlanninpaimenkoirasta, koska se söi tätä vähemmän ja näin ollen sen pitokustannukset olivat pienemmät. Shetlandinsaarien eristyneen sijainnin takia shetlanninlammaskoira ei sekoittunut muiden rotujen kanssa eikä sitä tunnettu muualla Brittein saarilla kuin vasta 1900-luvun alkupuolella. Englannin Kennel Club rekisteröi rodun alun perin vuonna 1909 nimellä Shetland Collie, mutta koska skotlannipaimenkoiraharrastajat eivät tätä hyväksyneet, vaihdettiin se pian nykyiselleen.[2]
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Shetlanninlammaskoiran nimi tulee tämän rodun alkuperäismaasta, Ison-Britannian saarivaltiosta, Shetlandinsaarilta. Rodusta käytetään toisinaan myös nimityksiä ”shetlanninpaimenkoira”, ”sheltti”, ”minilassie” ja hyvin edellistä muistuttava ”kääpiölassie”.
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Shetlanninlammaskoira on sisäsiittoisimpia koirarotuja. Geenitutkimuksessa kaikkein vähiten sisäsiittoisia koiria olivat sekarotuiset, joiden jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 0,037. Serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 0,0625 ja täyssisarusten jälkeläisellä tämä luku on 0,25. Shetlanninlammaskoiran jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on vielä korkeampi: 0,292.[9][10]
Shetlanninlammaskoiralla esiintyy jonkin verran lonkkanivelten kasvuhäiriötä. Rodun yleisin sairaus on silmäsairaus CEA (Collie Eye Anomaly), joka voi vakavimmillaan johtaa jopa sokeutumiseen. CEA:n lievemmät muodot, CRD/CH, eivät häiritse koiran näkökykyä, mutta coloboma voi aiheuttaa ablaation, jonka seurauksena verkkokalvo voi irrota ja koira sokeutua. Paras aika tutkituttaa, onko koiralla CEA, olisi 6 viikon ja myöhemmin 1 vuoden iässä. Nykyään myös ylimääräiset silmäripset (distichiasis, trichiasis, ektooppinen cilia) ovat yleistyneet shetlanninlammaskoirilla. Myös nämä voivat hyvin harvinaisissa ja vakavissa tiloissa johtaa koiran sokeutumiseen. Shelteillä tavataan toisinaan myös PRA:ta (Progressive Retinal Atrophy), joka johtaa aina koiran sokeutumiseen. Shetlanninlammaskoira elää usein sangen pitkäikäiseksi: Ei ole harvinaista, että yksilö on seitsemäntoistavuotias. Shelteillä myös voi ilmetä joskus sydänsairauksia.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen, WSOY 2004
Shetlanninlammaskoira ry
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen Kennelliitto. Shetlanninlammaskoira. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2019. Haettu 9.3.2019.
- ↑ a b Shetland Sheepdog. American Kennel Club. Viitattu 3.2.2020.
- ↑ Shetlanninlammaskoirat ry :: Yleistä sheltistä www.shetlanninlammaskoirat.fi. Viitattu 3.3.2016.
- ↑ koirataito.fi koirataito.fi. 2008. Viitattu 4.2.2024.
- ↑ Suomen suosituimmat koirarodut vuonna 2022. Suomen Kennelliitto. Viitattu 6.1.2023.
- ↑ a b c d e [=IArticleShow::showArticle(1908) Rotumääritelmä suomalaisen rotuyhdistyksen sivuilla]
- ↑ Käyttäytymisprofiileja roduille – alustavia tuloksia Koirangeenit.fi. 21.12.2015. Lohen tutkimusryhmä, Helsingin yliopisto. Viitattu 8.1.2016.
- ↑ Alustavia tuloksia käyttäytymiskyselystä - Lohen tutkimusryhmä/Helsingin yliopisto www.koirangeenit.fi. Viitattu 8.1.2017.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Osa koiraroduista on niin sisäsiittoisia, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 25.6.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rotumääritelmä
- Shetlanninlammaskoirat ry
- Axi Marita: Elämää shetlanninlammaskoiran kanssa