Sheltonin järjestelmä

Ote Sheltonin järjestelmällä kirjoitetusta Samuel Pepysin päiväkirjasta. Osa sanoista on kirjoitettu tavallisella kirjoituksella.

Sheltonin järjestelmä on englantilaisen Thomas Sheltonin 1600-luvulla julkaisema pikakirjoitusjärjestelmä. Järjestelmä on tullut tunnetuksi siitä, että Samuel Pepys kirjoitti sillä kuuluisat päiväkirjansa.

Shelton julkaisi kehittämänsä pikakirjoitusjärjestelmän vuoden 1626 paikkeilla teoksessa Shortwriting, the most exact method. Uusia painoksia julkaistiin vuosina 1630 ja 1636, ja vuonna 1638 Shelton julkaisi järjestelmästään parannetun version nimellä Tachygraphy.

Järjestelmä levisi myös muihin maihin: siitä tehtiin muunnoksia muun muassa ruotsille (Swan 1662 ja Rålamb 1690), hollannille (Reyner 1673), saksalle (Ramsay 1678) ja ranskalle (Ramsay 1681).

Järjestelmän rakenne

Sheltonin järjestelmän merkit yksittäisille kirjaimille

Esimerkkejä vokaalien merkitsemisestä

Sheltonin järjestelmä pohjautuu Edmond Willisin vuonna 1618 julkaisemaan järjestelmään: 13 kirjaimella (b, d, g, k, l, m, n, p, q, r, v, y, z) on sama merkki kuin Willisillä ja yksittäisten vokaalien kuvaustapa on samoin lainattu suoraan Willisiltä. Sanan alussa oleva vokaali merkitään sen omalla merkillä, sanan keskellä olevat vokaalit ilmaistaan seuraavan konsonantin sijainnilla, ja sanan lopussa oleva vokaali merkitään lisäämällä piste tiettyyn suuntaan edeltävästä konsonantista.

Lähteet

• Butler, E. H.: The Story of British Shorthand. Lontoo: Sir Isaac Pitman & Sons, Ltd., 1951.
• Johnen, Christian: Allgemeine Geschichte der Kurzschrift. (4. painos) Berliini: H. Apitz, 1940.
• Melin, Olof Werling: Stenografiens historia. (1. osa) Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1927.