Šahname

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Shahnameh)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sivu teoksesta Šahname.

Šahname, Šāhnāma, Shâhnâmé eli Kuninkaiden kirja on persialaisen runoilijan Hakīm Abu'l-Qāsim Firdawsī Tūsīn eli Ferdowsin (940/41–1020) eeppinen runoelma ja persiankielisten kansojen kansalliseepos.

Kirjassa on muinaisen Persian kuninkaiden todellista historiaa, mutta myös runsaasti kansanperinnettä ja tarustoa. Tarinat yhdistävä keskushahmo on tarunomainen soturi Rostam. Eräiden lähteiden mukaan Ferdowsilta kului Shâhnâméhin kirjoittamiseen 35 vuotta. Teos käsittää 62 tarinaa, 990 lukua ja lähes 60 000 säettä, ja se on eräs persiankielisen kirjallisuuden kuten myös maailmankirjallisuuden huomattavimmista teoksista. Kooltaan se on kaksin verroin laajempi kuin Homeroksen eepokset ja parisenkymmentä kertaa mittavampi kuin keskiaikainen sankarieepos Nibelungein laulu.

Professori Jaakko Hämeen-Anttila on kääntänyt teoksen suomen kielelle (Otava 2016).

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppineet kiistelevät edelleen Šahnamen alkuperästä. Teoksen arvellaan perustuvan varhaisempaan proosatekstiin, joka puolestaan oli kokoelma vanhoja persialaisia tarinoita sekä historiallisia tosiasioita ja satuja. Šahnameen on eittämättä vaikuttanut vahvasti myös suullinen kirjallisuus, sillä teoksen kirjoitustyylissä on piirteitä sekä kirjoitetusta että suullisesta kirjallisuudesta. Eräiden tutkijoiden mukaan Ferdowsi käytti lähteinään myös zarathustralaisia tarinoita, kuten nyttemmin kadonnutta Chihrdadia.

Eräät Šahnamen hahmot kuuluvat indoiranilaiseen kulttuuriperintöön, ja ne on mainittu jo muinaispersialaisessa Avestassa sekä muinaisintialaisessa Rigvedassa. Šahname kirjoitettiin pahlavin kielellä.

Ferdowsin Šahname on yli 50 000 säettä käsittävä eeppinen runo, joka perustuu hänen aiempaan saman nimiseen proosatuotantoonsa, jonka hän kokosi synnyinseudullaan Tusin kaupungissa nykyisen Iranin koillisosassa. Mainittu proosallinen Šahname oli puolestaan suurimmaksi osaksi käännös pahlavinkielisestä Persian kuninkaista ja sankareista kertovasta tarinakokoelmasta, joka ulottuu myyttisistä ajoista Khosrau II:n (590–628) valtakaudelle asti. Tarinaa on jatkettu 600-luvun puoleen väliin eli aikaan, jolloin arabit syöksivät sassanidit vallasta. Ensimmäinen henkilö, joka alkoi kirjoittaa runomuotoon tuota esi-islamilaisesta ajasta ja Persian legendoista kertovaa kronikkaa oli Daqīqī-e Balkhī, samanidien hovirunoilija, joka kohtasi väkivaltaisen loppunsa saatuaan valmiiksi ainoastaan tuhat säettä. Kyseiset säkeet käsittelevät profeetta Zarathustran valtaan nousua, ja Ferdowsi liitti ne osaksi Šahnamea asianmukaisin tunnustuksin.

Teos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Šahname

Ferdowsi aloitti Šahnamensa kokoamisen Samanidien valtakunnan aikana vuonna 977 ja päätti sen Ghaznavidien valtakunnan aikana noin vuonna 1010.[1]

Šahname käy läpi Persian historiaa. Se alkaa maailman luomisesta ja sivilisaation synnystä (tuli, keittotaito, metallurgia, lait) ja etenee arjalaisiin ja päättyy arabien Persian valloitukseen. Teos ei ole tiukan kronologinen, mutta etenee kuitenkin pääpiirteittäin aikajärjestyksessä. Eräät hahmoista elävät satoja vuosia, kuten myös eräät Raamatun henkilöt, mutta useimmilla on normaalinmittainen elämä. Lukuisat šaahit tulevat ja menevät, kuin myös sankarit ja rosvot. Ainoa pysyvä elementti on Suur-Persia, sen auringonnousut ja -laskut, joista yksikään ei ole koskaan täysin toisensa kaltainen, mutta silti oivallisesti ajankulkua symboloiva.

"Isän aika" on muistutus kuoleman ja menetyksen tragediasta, jota kuitenkin seuraa uutta toivoa mukanaan tuova auringonnousu. Luomisen ensimmäisessä syklissä paha on ulkoinen olento, paholainen. Toisessa syklissä esitetään, kuinka sukuviha, katala käyttäytyminen ja pahuus virtaa hiljalleen ihmisluontoon. Šaahi Fereydûnin kaksi vanhinta poikaa ovat pahansuopia ja kateellisia viatonta nuorempaa veljeään kohtaan. He murhaavat tämän kuvitellen olevansa isänsä suosiossa. Murhatun prinssin poika kostaa veriteon, ja lopulta kaikki uppoavat murhien, koston ja loputtoman verenvuodatuksen suohon.

Kolmannessa syklissä kohdataan sarja epäonnisia šaaheja. Kerrotaan Faidraa muistuttava tarina šaahi Kay Kâûsista, hänen vaimostaan Sûdâbehista, ja vaimon intohimosta poikapuoltaan Sîyâvashia kohtaan, joka kuitenkin torjuu Sûdâbehin.

Seuraavassa syklissä kaikki henkilöt ovat epäsympaattisia, itsekkäitä ja pahoja. Kaikkiaan tämä tarina on useimpia muita synkempi, sillä useimmat Šahnamen tarinat päättyvät jonkinlaiseen loppuratkaisuun ja katarsikseen. Tarinan synkkyys heijastelee kenties kahta vääjäämätöntä tosiseikkaa: arabien voittoa persialaisista ja Persian zarathustralaisen uskonnon iltaruskoa. Kerettiläisyys on ajan mittaan mädättänyt zarathustralaisuuden ja sen optimistinen näkemys ihmisen vapaasta valinnasta on kuin varkain muuttunut negatiiviseksi suhtautumiseksi elämään ja maailmaan ylipäätään. Näissä tarinoissa on valtavasti huonoa onnea ja surkeita kohtaloita.

Zarathustralaisten alkuperäinen näkemys ihmisluonteesta tulee ilmi ainoastaan teoksen lukuisissa luonteenkuvauksissa, oli kyse sitten mies- tai naishahmoista. Zarathustralaiset painottivat yksilön vapaata tahtoa. Jokaisen Ferdowsin hahmon voi havaita sangen monisärmäiseksi. Yksikään ei ole arkkityyppi tai nukke. Hyveellisimmilläkin hahmoilla on pahat taipumuksensa ja vikansa ja paheellisimmillakin hahmoilla puolestaan humaanit hetkensä.

Ferdowsi suri Persian valtakunnan luhistumista ja sitä seurannutta arabien ja turkkilaisten hallintoa. Šahname onkin pitkälti hänen yrityksensä säilyttää Persian kultaisten aikojen muisto ja välittää se tuleville polville, jotta ne oppisivat rakentamaan paremman maailman.[2] Vaikka Šahname on muodollisesti islamilainen, siinä on kuitenkin havaittavissa tiettyjä ennakkoasenteita arabeja ja turkkilaisia kohtaan.[3]

Vaikutus nykyiseen persian kieleen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ferdowsin Šahnamen kaltaisia teoksia on myöhempinä vuosisatoina ilmestynyt kautta persialaisen kielialueen. Kaikki ovat tyylillisesti ja metodeiltaan perustuneet Šahnameen, mutta yksikään ei ole saavuttanut samantasoista suosiota ja kuuluisuutta.

Eräät asiantuntijat uskovat, että eräs syy siihen miksi nyky-persia on paljolti samanlainen kieli kuin Ferdowsin aikana yli tuhat vuotta sitten, on Šahnamen kaltaisissa teoksissa, joilla on ollut syvällinen vaikutus kieleen ja kulttuuriin. Toisin sanoen Šahnamesta itsestään on tullut eräs nykyisen persian kielen tukipilareista. Lisäksi Ferdowsin teoksen tuntemuksesta tuli perusvaatimus myöhempien aikojen runoilijoille, jotka mielivät persian kielen mestareiksi. Tästä todistavat Šahnameen osoittavat lukemattomat viitteet heidän töissään.

Synopsis

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ferdowsin Šahname on runouden ja historiografian suurteos, tilinteko Iranin muinaishistoriasta. Samassa aihepiirissä liikkui muun muassa sitä edeltänyt proosamuotoinen Abu Mansur Abd-al-Razaqin Šahname. Pieni osa Ferdowsin teoksesta, ripoteltuna sinne tänne pitkin Šahnamea, on täysin hänen oman mielikuvituksensa tuotetta. Hän väritti Šahnamea satunnaisilla kommenteilla, jotka kuvaavat hänen elämänkäsitystään, uskontoaan, hyveellisyyden ihailuaan ja eettistä vakaumustaan. Niistä paistaa läpi myös hänen kunnioituksensa suojelijoitaan kohtaan, eikä hän ole jättänyt mainitsematta viitteitä käyttämiinsä lähteisiin. Pääasiassa Šahnamen voi jakaa kolmeen osaan: Myyttinen aika, sankariaika ja historiallinen aika.

Myyttinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šahnamen alussa ylistään jumalaa ja viisautta. Sen jälkeen kerrotaan sassanidien uskon mukainen luomistarina. Johdantoa seuraa tarina ensimmäisestä ihmisestä, Keyumarista, josta tulee myös ensimmäinen kuningas vuoristossa viettämänsä ajanjakson jälkeen. Hänen pojanpoikansa Hushang, Sîyâmakin poika, keksii vahingossa tulen ja aloittaa sen kunniaksi Sadeh-juhlien perinteen. Tässä osassa ovat mukana myös Tahmurasin, Jamshidin, Zahhâkin, Kawan tai Kavehin, Fereydûnin ja hänen kolmen poikansa Salmin, Turin ja Irajin, kuin myös hänen pojanpoikansa Manuchehrin tarinat. Kyseinen Šahnamen osuus on suhteellisen lyhyt, noin 2 100 säettä eli nelisen prosenttia koko teoksesta. Se kertoo tapahtumat lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta kuitenkin Ferdowsin runouden värittämänä.

Sankarien aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes kaksi kolmasosaa Šahnamesta on omistettu sankarien aikakaudelle, joka ulottuu Manuchehrin hallinnosta Aleksanteri Suuren (Sekandar) valloituksiin. Tämän ajan keskeinen piirre on Sagzi-heimolaisten (Saka-heimo) ja sistânîlaisten sankareiden merkittävä rooli Persian valtakunnan selkärankana. Garshâsp mainitaan lyhyesti, kuten myös hänen poikansa Narimân, jonka poika Sâm oli Manuchehrin johtava ritari. Sâmia seuraavat hänen poikansa Zâl ja Zalin poika Rostam, urheista urhein, ja lopulta Farâmarz. Šahname kuvaa laaja-alaisesti ja tarkasti sen feodaaliyhteiskunnan, jossa he elävät. Kirjoittajan kuvausta on pidetty jopa niin eloisana ja vaikuttavana, että lukija saattaa tuntea itse osallistuvansa tapahtumiin. Sävy on eeppinen ja kieli vivahteikasta.

Tässä osuudessa on kuvattu myös Zalin ja Rudâban romanssi, Rostamin seitsemän kehitysvaihetta, Rostamin ja Sohrâbin tragedia, Sîyâvashin ja Sudâban tarina, Rostamin ja Akvân Dîvin tarina, Bi‏hanin ja Manي‍hehin tarina, sodat Afrâsîyâbia vastaan, Daqiqin mukaelma Goshtâspin ja Arjâspin tarinasta sekä Rostamin ja Esfandyârin tarina.

On huomionarvoista, että Rostamin ja Sohrâbin legenda on mainittu ainoastaan Šahnamessa ja, kuten tavallista, se alkaa lyyrisellä ja yksityiskohtaisella preludilla. Tässä kohden Ferdowsin on sanottu olevan runollisen voimansa huipulla ja tulevan tarinankerronnan todelliseksi mestariksi. Rostamin ja Sohrâbin tragedia käsittää tuhatkunta säettä, joita on luonnehdittu eräiksi maailmankirjallisuuden surullisimmista.

Historiallinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksanterin tarinaa seuraa lyhyt maininta Ashkânîyân-dynastiasta. Sen jälkeen kerrotaan Ardašir I:n, sassanidien valtakunnan perustajan tarina. Sassanidien historia käydään läpi yksityiskohtaisesti. Sassanidien luhistumisesta ja arabien Persian valloituksesta kerrotaan romanttissävyisesti koskettavalla runokielellä. Ferdowsi kutsuu tapahtumaa "pimeyden armeijan" saapumiseksi ja tuo ilmi surunsa sen johdosta.

Shahnamehin merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Šahnamen tapahtumiin perustuva reliefi Tusissa, minne Ferdowsi on haudattu.

Nykyinen persian kieli on ollut käytössä noin 1 100 vuotta. Nykyajan persiankieliset ihmiset kykenevät lukemaan Šahnamea sen alkuperäisessä kirjoitusasussa, vaikka teos on yli tuhat vuotta vanha. Tässä suhteessa Šahname poikkeaa maailmankirjallisuuden vastaavista saagoista; esimerkiksi nykyajan englanninkieliset ihmiset eivät pysty lukemaan Beowulfia sen alkuperäiskielellä. Šahnamella on ollut merkittävä vaikutus nykyajan iranilaisten, afgaanien ja tad‍žikien identiteettiin.

Tohtori Jalal Khaleghi Mutlaqin mukaan Šahname opettaa seuraavia asioita: Yekta-Parasti (yhden jumalan palvonta), Khoda Tarsi (pelko jumalan käskyjen rikkomista kohtaan), Din Dari (uskonnollinen suoraselkäisyys), Mihan Doosti (patriotismi), Mehr beh Zan o Farzand (rakkaus puolisoa, perhettä, sukua ja lapsia kohtaan), Dastgiryeh Darmandegaan (köyhien auttaminen), Kheradmandi (pyrkimys viisauteen), Dad-Khahi (pyrkimys oikeudenmukaisuuteen), Door-Andishi (kauaskantoinen ajattelu), Miyaneh Ravi (tasapainoinen ja maltillinen toiminta), Adaab Daani (oikeiden tapojen tuntemus ja niiden mukainen käytös), Mehman Nawazi (vieraanvaraisuuden huomiointi), Javanmardi (mieskunnia), Bakhshesh (anteeksianto), Sepasgozari (kiitollisuus), Khoshnoodi o Khorsandi (tyytyväisyys ja onnellisuus olemassaolosta), Kooshaayi (ahkera työnteko), Narmesh Yaa Modaaraa (rauhanomaisuus ja kiltteys), Wafadaari (uskollisuus), Raasti o Dorostkari (totuus ja kaiken totuudenvastaisen torjunta), Peymaan Daari (lupausten ja sopimusten noudattaminen), Sharm o Ahestegi (häpeä moraalittomien tekojen tähden, itsehillintä), Khamooshi (näennäisen vaatimattomuuden välttäminen), Danesh Amoozi (pyrkimys kohti tietoa ja oppineisuutta), Sokhan Dani (viisauksien tuntemus). Lisäksi Šahname painottaa monia muita moraalisia ominaisuuksia.[4]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Encyclopedia Iranica, [1] (Arkistoitu – Internet Archive), Ferdowsi, Djalal Khaleghi-Motlagh
  2. ↑ A. Shapur Shahbazi, "Ferdowsi: A Critical Biography", Hardvard University Center For Middle Eastern Studies, Distributed by Mazda Publishers, 1991. sivu 49
  3. ↑ Igor M. Diankonoff. The Paths of History, Cambridge University Press, 1999, sivu 100, ISBN 0521643988
  4. ↑ Jalal Khaleqi Mutlaq, "Iran Garai dar Shahnameh" (Iran-centrism in the Shahnameh), Hasti Magazine, Vol 4. 1993. Tehran, Bahman Publishers

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Djalal Khaleghi-Motlagh (Ed.) The Shahnameh (The Book of Kings) (Bd. 1-5). Mazda Publishers in Association with Bibliotheca Persica. Persian Text Series. Costa Mesa, California and New York 1990ff ISBN 978-0-939214-65-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Šahname.
  • Internetsivustoja
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Šahname&oldid=22271204”