Seymour Benzer
Seymour Benzer (15. lokakuuta 1921 New York – 30. marraskuuta 2007 Pasadena) oli yhdysvaltalainen fyysikko, molekyylibiologi ja geneetikko.[1]
Benzer suoritti tohtorintutkintonsa fysiikasta Purduen yliopistossa. Hän osallistui hankkeeseen, jossa kehitettiin kiteitä tutkajärjestelmiin, ja työn pohjalta kollegat Bellin laboratoriossa valmistivat toisen maailmansodan jälkeen ensimmäiset transistorit.[2]
Sillävälin Benzer palasi alkuperäisen kiinnostuksen kohteensa biologian pariin. Hän tutki Escherichia coli -bakteerissa eläviä viruksia ja hahmotti, miten niiden geenit koostuivat osasista, kuin DNA-kirjaimista, jotka saattoivat vaihtua mutaation tapahtuessa.[2]
Benzer siirtyi Caltechiin vuonna 1967 ja alkoi tutkia eri tavoilla käyttäytyvien banaanikärpästen geenejä. Työstä alkoi neurogenetiikaksi kutsuttu uusi tieteenala.[2]
Benzer palkittiin Lasker-palkinnolla 1971, Louisa Gross Horwitz -palkinnolla 1976, National Medal of Sciencellä 1982, Wolfin palkinnolla 1991, Crafoord-palkinnolla 1993 sekä kahdella Gairdner-palkinnolla vuosina 1964 ja 2004.
Benzer oli Royal Societyn, Ranskan tiedeakatemian ja Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian jäsen.
Benzer of puolanjuutalaista sukuperää. Hän kuoli 86-vuotiaana.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Seymour Benzer Encyclopædia Britannica. Viitattu 5.3.2017.
- ↑ a b c Carl Zimmer: Seymour Benzer, Geneticist, Is Dead at 86 NY Times. 2007. Viitattu 5.3.2017.
