Setäni Antoine
| Setäni Antoine | |
|---|---|
| Mon oncle Antoine | |
 |
|
| Ohjaaja | Claude Jutra |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja | Marc Beaudet |
| Säveltäjä | Jean Cousineau |
| Kuvaaja | Michel Brault |
| Leikkaaja |
Claude Jutra Claire Boyer |
| Pääosat |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Kanada |
| Tuotantoyhtiö | |
| Levittäjä |
National Film Board of Canada Netflix |
| Ensi-ilta | 1971 |
| Kesto | 104 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Setäni Antoine (Mon oncle Antoine) on Claude Jutran ohjaama kanadalainen draamaelokuva vuodelta 1971. Jutra laati myös käsikirjoituksen yhdessä Clément Perronin kanssa. Elokuvaa pidetään yhtenä Kanadan kaikkien aikojen parhaista.
Setäni Antoine on hiljainen kuvaus murrosikäisen Benoît-pojan elämästä talvisessa Quebecissä. Hän työskentelee sedän ja tädin omistamassa kyläkaupassa ja hautaustoimistossa ja pääsee sedän mukaan hevosrekimatkalle hakemaan vainajaa syrjäisestä maatalosta.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pieni Québecin asbestikaivoskaupunki valmistautuu joulunviettoon ja kyläkaupassa on vilskettä. Siellä työskentelee kauppiaan orvoksi jäänyt veljenpoika, varhaisteini-ikäinen Benoît, ja seurailee aikuisten maailmaa hymynkare suupielessä. Sivujuonena on Poulinin perhe, jonka isä ottaa joulun alla lopputilin kaivokselta riitaannuttuaan englanninkielisen esimiehensä kanssa ja lähtee metsätyömaalle. Jouluna Poulinin perheen esikoispoika kuolee, ja kaupan lisäksi myös hautaustoimistoa pitävä setä Antoine ottaa Benoît’n mukaansa viemään hevosella taloon arkkua ja tuomaan siinä vainaja kylään. Paluumatkan alussa arkku putoaa reestä ja setä on umpijuovuksissa niin, ettei pysty auttamaan poikaa arkun nostossa. Poika palaa kyläkauppaan hakemaan apua. Hän lähtee kauppa-apulainen Fernandin kanssa takaisin Poulinien talolle, jossa koko perhe on kokoontunut esikoispoikansa avoimen arkun ääreen.[1]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Setäni Antoine voitti kahdeksan Kanadan elokuvapalkintoa, muun muassa parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen, parhaan ohjauksen ja parhaan näytelmäelokuvan sarjoissa. 1980-luvulla sata Kanadan elokuva-asiantuntijaa äänesti sen Kanadan kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi, ja sama lopputulos oli äänestyksissä myös 1990- ja 2000-luvuilla. 2010-luvulla Setäni Antoine jäi äänestyksessä toiseksi elokuvan Atanarjuat – nopeajalka (2001) jälkeen.[1][2]
Jouluinen tarina on esitetty Suomen televisiossa juhannuspäivän iltana 1973[3][4]. Suomen elokuva-arkistossa se on esitetty ainakin syksyllä 1987[2].
Vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Setäni Antoine aloitti kanadalaisessa elokuvassa varttumiskuvausten aallon, johon kuuluvat Ján Kadárin Isäni valheet (1975), Allan Kingin Kuka on nähnyt tuulen?, Jean-Claude Lauzonin Léolo (1992) ja Allan Moylen New Waterfordin tyttö (1999).[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Leach, Jim: Mon oncle Antoine The Canadian Encyclopedia. 21.9.2009. Viitattu 25.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Fränti, Mikael: Arkistossa upea syksy. Helsingin Sanomat, 1.9.1987, s. 17. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Kuva ja kuvateksti tv-sivulla. Helsingin Sanomat, 22.6.1973, s. 46. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Setäni Antoine Elonet., Esitystiedot.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elokuva National Film Board of Canadan julkaisemana YouTubessa (ranskaksi)