Serubbabel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Serubbabel (hepr. ‏זְרֻבָּבֶל‎, Zerūbbāḇel, kreik. Ζοροβάβελ, Zorovável, lat. Zorobabel, vuoden 1938 raamatunsuomennoksessa Serubbaabel) oli Raamatun mukaan Persian valtakunnan käskynhaltija Jehudin provinssissa[1] ja Juudan toiseksi viimeisen kuninkaan Jekonjan pojanpoika[2], joka johdatti ensimmäisen juutalaisryhmän, 42 360 henkilöä, Babyloniasta takaisin Juudaan Kyyros I Suuren hallitsijakauden ensimmäisenä vuotena.[3][4] Tämän on yleensä arveltu tapahtuneen vuosien 538 ja 520 eKr. välisenä aikana.[5] Pian sen jälkeen Serubbabelin johdolla aloitettiin myös Jerusalemin toisen temppelin rakennustyöt.[6]

Kaikissa Vanhan testamentin kohdissa, joissa Serubbabelista kerrotaan, mainitaan samalla myös Babylonista hänen mukanaan palannut ylipappi Joosua (Jesua), Josadakin poika. Yhdessä nämä kaksi johdattivat ensimmäiset juutalaiset paluumuuttajat Juudaan ja aloittivat temppelin jälleenrakentamisen.[6] Vanhan testamentin teologi John Kesslerin mukaan Juuda eli Jehuda oli tuolloin pieni maakunta, joka ulottui 25 kilometrin päähän Jerusalemista ja jota ennen persialaisvaltaa oli hallittu itsenäisenä valtiona.[7]

Dareios Suuri[8] nimitti Serubbabelin Jehudin maakunnan käskynhaltijaksi.[9] Tämän virkanimityksen jälkeen Serubbabel aloitti temppelin jälleenrakentamisen. Elias Bickerman pitää mahdollisena, että yksi syy siihen, minkä vuoksi Serubbabel saattoi niin tehdä, oli se, että Dareios I:n valtaannousun aikoihin vuonna 522 eKr. maassa puhkesi kapinoita, jotka askarruttivat tämän mieltä siinä määrin, että hän saattoi aloittaa rakennustyöt tarvitsematta pelätä seurauksia.[8]

Serubbabel ja Daavidin suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Serubbabelin temppelin pienoismalli

Serubbabel oli Daavidista alkaneen kuningassuvun jälkeläinen. Hänen sukulaisuussuhteistaan esiintyy Raamatun eri kohdissa kuitenkin ristiriitaisia tietoja. Esran kirjan mukaan hän oli Sealtielin poika[10], Ensimmäisen aikakirjan mukaan taas Pedajan, Sealtelin veljen poika.[11] Sekä Sealtel että Pedaja olivat Jekonjan, Daavidin dynastian toiseksi viimeisen kuninkaan poikia.

Raamatun mukaan profeetta Jeremia oli kuitenkin kironnut Jekonjan (Konjan) sanomalla, ettei yksikään hänen jälkeläisensä enää koskaan pääsisi Daavidin valtaistuimelle hallitsemaan Juudeaa.[12] Serubbabelistakaan ei tullut valtaistuimella istuvaa hallitsijaa, joskin hänestä tuli Persian valtakunnan käskynhaltija Juudassa. Lisäksi hän sai tehtäväkseen rakentaa temppeli uudelleen Dareios I:n (520 eKr.) hallituskauden toisena vuonna yhdessä ylimmäisen papin Joosuan, Josadakin pojan, kanssa.

Muslimihistorioitsija Ya'qubin mukaan Tooraa ja profeettakirjoja, jotka olivat olleet kadoksissa, ei löytänyt Esra vaan jo häntä ennen Serubbabel.[13] Seder Olam Zuttan mukaan hän oli sama henkilö kuin Exilarch, jonka mainitaan seuranneen Sealtielia Babylonissa.

Serubbabel ja Sesbassar

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esran kirjan alussa mainitaan, että Kyyros luovutti temppelin esineet aarteidenvartija Mitredatille, joka teki niistä luettelon Juudan ruhtinas Sesbassarille, joka kuljetti ne mukanaan Babylonista Jerusalemiin[14] Serubbabelin tavoin myös Sesbassarin mainitaan olleen Juudan käskynhaltija ja laskeneen uuden temppelin perustuksen.[15] Tämän jälkeen Sesbassarista ei kuitenkaan kerrota enää mitään, mutta Serubbabel ilmaantuu kertomuksen päähenkilöksi. Tätä on selitetty eri tavoin. Erään teorian mukaan Sesbassar ja Serubbabel olivat sama henkilö. Toisen teorian mukaan Sesbassar oli sama kuin Senassar, Aikakirjoissa mainittu Serubbabelin setä,[16], kun taas kolmannen selityksen mukaan Sesbassar aloitti rakennustyöt ja Serubbabel jatkoi niitä.[17]

  1. Hagg. 1:1
  2. King David Dynasty: the Charlap family ascension poeticmind.co.uk. Viitattu 8.3.2023.
  3. Esra 2:1–2,
  4. Esra 2:1–64
  5. Janet E. Tollington: Tradition and Innovation in Haggai and Zechariah 1–8, s. 132. Sheffield Academic Press, 1993.
  6. a b Esra 5:1.2
  7. Michael Floyd, Robert D Haak (toim.); John Kessler: Prophets, Prophecy, and Prophetic Texts in Second Temple Judaism, s. 104. A&C Black, 2006. ISBN 978-0-567-02780-1 Teoksen verkkoversio.
  8. a b Diana Edelman: The Origins of the 'Second' Temple: Persian Imperial Policy and the Rebuilding of Jerusalem, s. 2. Oakville, CT: Equinox Publishing Ltd., 2005.
  9. Michael H. Floyd, Robert D. Haak (toim.): Prophets and Prophetic Texts In Second Temple Jerusalem, s. 104. New York: T & T Clark International, 2006.
  10. Esra 3:2
  11. 1. Aik. 3:17–20
  12. Jer. 22:–24-30
  13. John C. Reeves: Trajectories in Near Eastern Apocalyptic: A Postrabbinic Jewish Apocalypse Reader. Society of Biblical Literature, 2005. ISBN 1-58983-102-0
  14. Esra 1:7–10
  15. Esra 5:14–16
  16. Thomas Kelly, John Sutherlan Black: Encyclopaedia Biblica: A Critical Dictionary of the Literary, Political and Religious History, the Archaeology, Geography and Natural History of the Bible, s. 4453-. Adam and Charles Black, 1903. Teoksen verkkoversio.
  17. M. Patrick Graham: ”The "Chronicler's History": Ezra-Nehemiah, 1–2 Chronicles”, The Hebrew Bible Today: An Introduction to Critical Issues, s. 206. Westminster John Knox Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Zerubbabel
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.