Sepelvaltimon ohitusleikkaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ohitusleikkaus. Vasemmasta jalasta otettu laskimosiirre. Potilaan oikealla puolella sydän-keuhkokone. Avattu rintalasta ja leikkausalue keskellä alhaalla.
Ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen tyypin ohitusleikkaus

Sepelvaltimon ohitusleikkaus tarkoittaa sydämen sepelvaltimon ahtaumakohdan ohittamista muualta elimistöstä otetulla verisuonisiirteellä. Leikkausta käytetään sepelvaltimotaudin hoidossa. Kyseisellä leikkauksella voidaan helpottaa sepelvaltimotaudin aiheuttamia oireita ja joissain tapauksissa myös parantaa potilaan ennustetta, eli vähentää taudista johtuvaa kuolleisuutta.

Leikkaukset on perinteisesti tehty halkaisemalla potilaan rintalasta nukutuksen aikana. Rintalasta levitetään auki. Sen jälkeen potilas on liitetty sydän-keuhkokoneeseen ja sydän pysäytetty. Tätä tekniikkaa on käytetty 1950-luvulta lähtien [1]. Verisuonisiirteinä voidaan käyttää alaraajoista otettuja laskimoita, kyynärvarsista otettuja värttinävaltimoita (arteria radialis) tai rintakehän sisäseinämän valtimoa (LITA). Monessa tapauksessa tehdään samassa leikkauksessa useita ohituksia eri suoniin ja näin tarvitaan myös useita verisuonisiirteitä. Suonen toinen pää liitetään aorttaan ja toinen pää ommellaan sepelvaltimon ahtaumakohdan toiselle puolelle, eli ahtaumakohta ohitetaan. Mikäli käytetään LITA-suonta, ei sen toista päätä tarvitse irrottaa, koska se on jo valmiina kiinni aortassa. Tällöin ainoastaan toinen pää irrotetaan ja kiinnitetään uuteen kohtaan.

Laskimosuonten ongelmana on niiden heikko aukipysyvyys. Kymmenessä vuodessa kolmasosa niistä tukkeutuu täysin, kolmasosa osittain ja vain yksi kolmannes pysyy kokonaan avoimena. Tämän vuoksi ohitusleikkauksissa pyritään käyttämään valtimosuonia, mikäli mahdollista. Valtimosiirteiden auki pysyvyyttä selvittäneessä tutkimuksessa yhdeksän vuoden kuluttua 97 % LITA-suonista ja 88 % värttinävaltimoista oli varjoainekuvauksen mukaan täysin auki. [2]

Sydämen pysäyttäminen leikkauksen ajaksi helpottaa suonten saumojen ompelua. Se lisää kuitenkin leikkauksesta johtuvien aivoverenkiertohäiriöiden riskiä. Tämä voi aiheuttaa esimerkiksi leikkauksen jälkeisiä muistihäiriöitä. Tämän vuoksi on viime aikoina lisääntyvässä määrin ryhdytty käyttämään tekniikkaa, jossa sydäntä ei pysäytetä leikkauksen ajaksi. Tämä tekee kuitenkin saumojen ompelusta vaikeaa. Ompelua pyritään helpottamaan erilaisilla tukivälineillä, joilla ompelukohta pyritään tukemaan liikkumattomaksi, vaikka sydän muuten sykkiikin normaalisti. Leikkauksen tekeminen ilman sydämen pysäyttämistä vähentää huomattavasti neurologisten komplikaatioiden riskiä. [3]

Miniohitusleikkausten kehitysvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niin sanotut mini-invasiiviset tekniikat ovat nopeasti kehittyneet mahdollistaen entistä yksilöllisemmän sydänkirurgisen hoidon. Valtavirrasta poiketen etenkin latinalaisessa Amerikassa aloitettiin ohitusleikkausten tekeminen sykkivään sydämeen. Tämä kehitys johti siihen, että vuonna 1988 Bennetti suoritti yhden suonen sepelvaltimo-ohituksen pienestä rintakehän viillosta sykkivään sydämeen [4]. Menetelmä sai melkoista huomiota, ja tämän jälkeen niin sanottu mini-invasiivinen ohitusleikkaus otettiin käyttöön useassa keskuksessa.

Säästävät ohitusleikkaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mini-invasiiviset ohitusleikkaukset aloitettiin Suomessa 1996. Leikkaus tehdään mahdollisimman yksinkertaisesti. Vasemman eteen laskevan sepelvaltimon sairaudessa tehdään samasta rintakehän avauksesta rintakehän vasemman sisävaltimon irrotus ja sen liitos eteen laskevaan sepelvaltimoon sydämen sykkiessä ilman sydän-keuhkokonetta. [5].

Säästävien ohitusleikkauksen tulokset ovat nyt lähes yhtä hyvät kuin tavanomaisen menetelmän mutta haittavaikutukset vähäisemmät[6]. Sepelvaltimoiden mini-invasiivinen ohitusleikkaus sopii myös kahden suonen tautia sairastavien hoitoon jopa rutiinimenetelmänä.

Sepelvaltimoiden säästävä ohitusleikkaus on vakiinnuttanut asemansa ja on avaamassa uusia mahdollisuuksia koronaaritaudin yksilölliseen hoitoon. Tulevaisuudessa se voidaan yhdistää pallolaajennukseen, joten myös osa kolmen suonen sairautta potevista voidaan hoitaa ilman rintalastan halkaisua ja sydän-keuhkokonetta ja perfuusiota. Tällä voidaan myös säästää kustannuksia lyhentyneen hoitoajan ja sairausloman ansiosta

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Benetti F, Aselli G, Wood M, ym.: Myocardial revascularization without extracorporeal circulation. Chest, 1991, nro 100, s. 312–316.
  • Calafiore A M, Giammarco G, Teodori G, ym.: Left anterior descending coronary artery grafting via left anterior small thoracotomy without cardiopulmonary bypass. Ann Thorac Surg, 1996, nro 61, s. 1658–1665.
  • Stanbridge R, Symons G W, Bamwell B E.: Minimal-access surgery for coronary artery revascularization. Lancet, 1995, nro 34, s. 837–839.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kirklin JW, DuShane JW, Patrick RT. Intracardiac surgery with the aid of a mechanical pump oxygenator system (Gibbon type): report of eight cases. Proc Staff Meet Mayo Clinic 1955; 30:201–209.
  2. ↑ Duodecim 2004;120(2):139–140
  3. ↑ Zamvar V, Williams D, Hall J ym. Assessment of neurocognitive impairment after off-pump and on-pump techniques for coronary artery bypass surgery: prospective randomised controlled trial. BMJ 2002;325:1268–71.
  4. ↑ Benetti F, Aselli G, Wood M, ym. 1991
  5. ↑ Calafiore A M, Giammarco G, Teodori G, ym. 1996
  6. ↑ Stanbridge R, Symons G W, Bamwell B E. 1995

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sepelvaltimon_ohitusleikkaus&oldid=22513259”