Semisopochnoi
Семисопочный
Semisopochnoi
Semisopochnoin sijainti.
| Sijainti | |
|---|---|
| Saariryhmä | |
| Korkein kohta |
1 221 m |
| Pinta-ala |
222 km² |
| Asukasluku |
0 |
|---|
Semisopochnoi (ven. Семисопочный, aleutiksi Unyax, Uniyax[1]) on asumaton tuliperäinen saari Aleutteihin kuuluvassa Ratsaarten saariryhmässä. Sen pinta-ala on 222 neliökilometriä. Semisopochnoi kuuluu Yhdysvaltain Alaskan osavaltioon. Se on kokonaan Yhdysvaltain liittovaltion omistama, ja sitä hallinnoi United States Fish and Wildlife Serviceen kuuluva Alaska Maritime National Wildlife Refuge (AMNWR).[2][3]
Semisopochnoin nimi tulee venäjän kielen sanoista sem ’seitsemän’ ja sopka ’tulivuori’, eli se tarkoittaa seitsentulivuorista saarta. Venäjän laivaston luutnantti Gavriil Andrejevitš Sаrytšеv mahdollisesti nimesi saaren vuonna 1790.[4]
Maantiede ja geologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Semisopochnoin itäisin kohta on samalla Alaskan ja koko Yhdysvaltojen itäisin paikka, sillä saari sijaitsee juuri 180°:n pituuspiirin länsipuolella eli itäisellä pallonpuoliskolla.[5] Semisopochnoi on Ratsaarten itäisin saari.[6] Saari on noin 21 kilometriä leveä ja noin 18 kilometriä pitkä. Pinta-alaa Semisopochnoilla on 222 neliökilometriä. Semisopochnoilta on matkaa lounaassa sijaitsevan Amchitkan saaren Constantine Harboriin 60 kilometriä, Adak Islandille noin 360 kilometriä ja mantereella sijaitsevaan Anchoragen kaupunkiin 2 057 kilometriä.[2][7]
Semisopochnoi on iältään nuori saari, ja siellä on useita erilaisia vulkaanisia muodostumia. Saarella on kahdeksan kilometriä leveä kaldera, jonka sisällä on kolme vulkaanista kartiota. Kaldera on muodostunut, kun pääasiassa basalttinen tulivuori romahti suuren dasiittisen hohkakivipurkauksen seurauksena. Toisen lähteen mukaan tässä purkauksessa purkautui myös andesiittista ja dasiittista tuhkaa. Mount Cerberus on 774 metriä korkea ja kolmihuippuinen vulkaaninen kartio, ja kaikilla huipuilla on oma kraatterinsa. Mount Cerberus on Semisopochnoin kalderan kolmesta vulkaanisesta kartiosta aktiivisin. Se on muodostunut holoseenin aikana. Saaren kaakkoisosassa, kalderan sisällä, sijaitsee 855 metriä korkea Sugarloaf Peak. Niin ikään kalderan sisällä, sen koillisosassa Fennerjärven reunalla sijaitsee pieni Lakeshore Conen tuhkakartio. Saaren korkein kohta on 1 221 metriä korkea kaksihuippuinen vulkaaninen kartio Anvil Peak. Se on muodostunut myöhäispleistoseenin aikana. Anvil Peak muodostaa suuren osan Semisopochnoin saaren pohjoisosasta.[2][8]
Saarella tapahtui vuonna 1873 tulivuorenpurkaus. Seuraavan sadan vuoden kuluessa saarella oli vähintään neljä muuta purkausta, mutta niitä on dokumentoitu niukasti. Viimeisin purkaus saarella tapahtui 13. huhtikuuta 1987, ja oli VEI-asteikolla 2[9]. Suurin osa historiallisista purkauksista on ilmeisesti peräisin Mount Cerberuksesta, tosin myös Lakeshore Conen ja Sugarloaf Peakin on väitetty olleen aktiivisia historiallisena aikana. Esimerkiksi vuoden 1987 purkausta on epäilty Sugarloaf Peakin purkaukseksi[9]. Suurin osa saaresta on peittynyt andesiittiseen ja basalttiseen tuhkaan.[2][8]
Eläimistö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Semisopochnoilla ei ole lainkaan kotoperäisiä nisäkkäitä. Saarelle siirtoistutettiin 1800-luvun aikana naaleja turkistarhausta varten. Naalit hävittivät saarelta suurimman osan koloissa ja maalla pesivistä lintulajeista, joita ovat esimerkiksi ulappakiislanen, mustakurkkumurri, töyhtölunni, kiiruna ja Branta hutchinsii leucopareia. Alaska Maritime National Wildlife Refuge poisti naalit saarelta vuonna 1997 palauttaakseen ekosysteemin toimimaan jälleen luonnollisesti. Saarella on myös isorottia, jotka pystyvät naaleista poiketen saalistamaan myös halkeamissa pesiviä lintuja. Tällaisia lintuja ovat esimerkiksi ruokit, joiden populaatio saarella on kuitenkin Aleuttien saariketjun suurimpia.[3]
Semisopochnoi muodostaa kansainvälisesti tärkeän lintualueen (IBA). Semisopochnoin ruokeista pikkukiislanen ja töyhtökiislanen pesivät samassa yhdyskunnassa, joka sijaitsee Sugarloaf Peakin eteläpuolisilla rinteillä sekä Sugarloaf Peakiin yhteydessä olevilla Sugarloaf Headin lähellä sijaitsevilla tuhkakartioilla. Lisäksi Semisopochnoilla on merkittävä beringinmerimetsopopulaatio. Saarella elää yhteensä yli miljoona merilintua, joista pääosa eli noin 900 000 on pikkukiislasia. Noin 100 000 on puolestaan töyhtökiislasia.[3]
Saaren linnustoa uhkaavia tekijöitä ovat muun muassa laivaliikenne haaksirikkoineen ja mahdollisine öljyvuotoineen. Saarella vierailevista laivoista saattaa lisäksi päästä saarelle vieraslajeja, kuten rottia. Myös ilmastonmuutos uhkaa linnustoa muuttamalla esimerkiksi ravintoketjuja sekä lajien levinneisyyksiä ja populaatioiden kokoja.[3]
Kasvisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Semisopochnoin pikkukiislasten ja töyhtökiislasten yhdyskuntaa tutkittiin kesä-heinäkuussa 2004. Muihin Aleutteihin kuuluvien saarten joukossa Semisopochnoin yhdyskunnan koko oli tällöin epätavallisen suuri eli yli kaksi neliökilometriä. Alue oli 99,9-prosenttisesti kasvillisuuden peitossa. Alueella kasvoi esimerkiksi heinäkasvien heimoon kuuluvia suolasorsimoita, kastikkoja ja villivehniä. Tutkimusalueen pinta-alasta 70 % oli heinäkasvien peitossa. Lehtisammalien peitossa oli 12 %, variksenmarjojen 11 % ja yrttien, kuten narsissivuokon, alaskanlupiinin ja Angelica lucida -karhunputkilajin, 7 %. Yhdyskunnan tiheimmin asutuilla alueilla suolasorsimot olivat pääasiallinen kasvilaji.[6]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Semisopochnoin saari ei ole luultavasti koskaan ollut asuttu lukuun ottamatta kauttakulkijoita ja saarelle pelastautuneita haaksirikkoutuneita.[10] Saarelle tuotiin 1800-luvulla naaleja turkistarhausta varten, mutta vuonna 1997 ne poistettiin saarelta. Vuonna 1867 Yhdysvallat osti Semisopochnoin yhdessä muiden Aleuttien saariketjuun kuuluvien saarten ja muun Alaskan kanssa.[11] Tuohon saakka saari kuului Venäjään.[11] Semisopochnoi ei kärsinyt, toisin kuin jotkin muut Aleuttien saaret, toisen maailmansodan taisteluista. Saarella toimi vuosina 1971–1973 valvonta-asema, joka liittyi Yhdysvaltojen läheisellä Amchitkan saarella suorittamiin ydinkokeisiin.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bergsland, Knut: Aleut Dictionary : Unangam Tunudgusii. Fairbanks, Alaska: Alaska Native Language Center, 2001. ISBN 1555000479 (englanniksi)
- ↑ a b c d Semisopochnoi description and statistics Alaska Volcano Observatory. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d Semisopochnoi Island National Audubon Society. Arkistoitu 27.2.2012. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Feature Detail Report for: Semisopochnoi Island The Geographic Names Information System (GNIS, The U.S. Geological Survey. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
- ↑ How Big? 2008. Alaska Maritime National Wildlife Refuge, U.S. Fish and Wildlife Service. Arkistoitu 14.10.2011. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Jones, Ian L; Marais, Jacques F.: Survey of the Least and Crested Auklet colony near Sugarloaf Head, Semisopochnoi Island, Aleutian Islands, Alaska, in 2004. St. John’s, Kanada: Department of Biology, Memorial University of Newfoundland, 2004. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.11.2011). (englanniksi)
- ↑ Wood, Charles Arthur; Kienle, Jürgen: ”Alaska”, Volcanoes of North America: United States and Canada, s. 21–22. Cambridge University Press, 1992. ISBN 052143811X Teoksen verkkoversio (viitattu 6.11.2011). (englanniksi)
- ↑ a b Semisopochnoi The Smithsonian Institution's Global Volcanism Program (GVP). Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Semisopochnoi, Aleutian Islands, Alaska Department of Geosciences, Oregon State University. Arkistoitu 7.2.2012. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Chapter 27, Semisopochnoi (PDF) The U.S. Army Corps of Engineers, Tulsa District. Arkistoitu 9.1.2009. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Kusky, Timothy M.: Encyclopedia of earth science, s. 8. Infobase Publishing, 2005. ISBN 0816049734 Teoksen verkkoversio (viitattu 7.11.2011). (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Semisopochnoi Wikimedia Commonsissa
- Valokuvia saarelta heinäkuulta 2008 (englanniksi)