Selman juonet
| Selman juonet | |
|---|---|
| Kirjoittaja | Aleksis Kivi |
| Kirjoitettu | 1869–1870[1] |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Tyylilaji | komedia |
| Aihe | rakkaus, raha, ahneus, taikausko |
| Tapahtumapaikka ja -aika | terveysvesilähde metsäisessä seudussa lähellä pientä kaupunkia[1] |
| Kantaesitys | 11. lokakuuta 1948[2] |
| Kantaesityspaikka | Helsingin Työväen Näyttämö |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
Selman juonet on Aleksis Kiven vuosina 1869–1870 kirjoittama kaksinäytöksinen komedia. Se sai kantaesityksensä Helsingin Työväen Näyttämöllä lokakuussa 1948.[4][2] Selman juonet kuuluu Kiven vähemmän tunnettuun tuotantoon. Näytelmä jäi Kiveltä kesken, ja Ilpo Tuomarila kirjoitti siihen loppuratkaisun runsaat sata vuotta myöhemmin. Selman juonien teemana on koronkiskuri Fokaan yritys päästä käsiksi Selman isän rahoihin avioliiton kautta. Puhdasta rakkautta edustavat voimat onnistuvat kuitenkin vesittämään Fokaan kierot aikeet.[5]
Kirjoittaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomenkielinen teatteriharrastus oli viriämässä 1860-luvulla, mutta ongelmana oli suomenkielisten alkuperäisnäytelmien vähäinen määrä. Kivi oli kiinnittänyt asiaan huomiota Helsingin Suomalaisen seuran kokouksissa. Teatteritaidetta haluttiin edistää aloittamalla seuranäytännöt, ja Kaarlo Bergbom puolestaan kaavaili ammattimaisen suomalaisen teatterin perustamista. Bergbom oli ryhtynyt myös käytännön toimiin asian edistämiseksi:[6] suomenkielinen ammattiteatteri oli pian saava lähtölaukauksensa.
Raha motivoi - varsinkin nälkävuosien aikana. Kiveä kohdanneet sairaudet monimutkaistivat ansaintalogiikan. Hänen ei ollut mahdollista tulla toimeen teoksistaan saamilla tuloilla. Marraskuussa 1868 Kivi kirjoitti Bergbomille Fanjunkarsista Helsinkiin. Hänen terveydentilansa oli huono ja taloustilanne heikko. Fanjunkars oli joutumassa vasaran alle, mutta Thiodolf Rein pelasti sen takauksellaan. Kivelle oli tosin maksettu Leasta tekijänpalkkiota 300 markkaa keväällä 1869, ja hän arveli uuden Sankarteos-näytelmänsä soveltuvan esitettäväksi myös maaseudulla.[7][8]
Toukokuussa 1869 Kivi kirjoitti Bergbomille: "Minulla on yhtä ja toista muuta kirjoitettua, jota en ole vielä näyttänyt esiin." Työn alla on ollut kaksi näytelmää, mikä ilmenee Kiven Reinille joulukuussa 1869 lähettämästä kirjeestä. Kivi: "Ne kaksi näytelmää... jotka jälkeen joulun ovat valmiit, ne pidän minä parhaina kun koskaan ennen olen matkaansaattanut ---." Bergbom oli lukenut ensimmäisen aihion kyseisiin näytelmiin. Toinen Bergbomin tarkastama näytelmä oli Selman juonet, joka jäi lopulta viimeistelemättä. Kappaleesta on säilynyt osittain kaksi keskeneräistä laitosta.[9]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kivi ei kehitellyt Selman juoniin varsinaista uutta juonta, vaan hän käytti hyväkseen lähinnä omien aiempien näytelmiensä juonikaavoja ja luonnekuvia. Henkilöasetelma muistuttaa lähinnä Karkurien vastaavaa.[9]
Selman juonet sijoittuu Suomen maaseutukartanoiden säätyläisten maailmaan. Lemmenpareja on kaksi: Selma ja Kilian sekä Thekla ja Konrad, joka on Selman veli. Kilian ja Konrad ovat koulukavereita, jälkimmäinen on vastikään palannut kaukomatkoilta.
Ensimmäinen näytös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumapaikkana on terveyslähde nimeltä mainitsemattoman pikkukaupungin lähellä. Varakas ja saita Achilles Fokas halajaa rikkaan kartanonherran Hermanin tytärtä Selmaa motiivinaan maallinen mammona. Lääkäriystävänsä avulla hän valehtelee saavansa halvauksen, jollei pääse heti purjehtimaan avioliiton satamaan. Selman isä Erik Bonifacius Herman on asian kuultuaan suostuvainen antamaan tyttärensä Fokaalle. Kilpakosijana on luonnontutkija Kilian, joka on Selman sydämen valittu. Nuoret kehittävät viekkaan juonen Fokaan aikomuksia vastaan. Taikauskoinen Fokas on nähnyt pahaenteisen unen, johon hän haluaa selitystä noidalta Lappalais-Matilta. Selma on saanut tietoonsa tämän aikeen. Konrad puolestaan on palannut salaa kotiseudulleen, ja Selma pukee hänet Lappalais-Matiksi. Konrad saa tehtäväkseen selittää Fokaan unen isänsä Hermanin kuullen - tarkoituksena paljastaa Fokaan itsekkyys.[3][10]
Herman uskoo vielä tässä vaiheessa, että Konrad on kuollut: "Hän oli minun poikani, ja rakastinpa häntä, vaihka olikin hän vallaton poika. Ulos mailmalle hänen lähetin, mutta rahaa kirjoitti hän perään, rahaa, rahaa ja rahaa taas." Näytelmän alku on Fokaan, Hermanin ja lääkärin vuoropuhelua. Ensimmäisen näytöksen loppu on puolestaan Selman, Kilianin, Konradin ja Theklan juonittelua.[3]
Toinen näytös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sama paikka kuin edellisessä näytöksessä.
Noidaksi pukeutuneena Konrad ennustaa ensin isällensä, että tämän poika saapuu pian kotiin. Konrad: "Kutsuittepa neitoa tässä teidän ainoaksi lapseksenne, ja kuitenkin näen hengessä teidän uljaan poikanne lähestyvän kotoansa", johon Herman: "Näet väärin taas. Poikani on kuollut." Konrad: "Hän elää, ja kohta seisoo hän edessänne." Ennustuksen toteutuminen edellyttää, että Herman suostuu erääseen Konradin pyyntöön. Herman lupaa. Kaikki muut poistuvat näyttämöltä, paitsi noita-Konrad, joka jää vartoomaan Fokasta. Kun Fokas astuu lavalle, noitana esiintyvä Konrad kertoo Fokaan unennäön tismalleen oikein ja onnistuu saamaan tämän luottamuksen. Noita-Konrad ennustaa Fokaalle synkkiä aikoja, mikäli tämä nai Selman. Fokas luopuu Selmasta ja valitsee tämän kasvattisiskon Theklan, joka on varakas perijätär ja salaa kihlattu Konradin kanssa. Thekla saapuu paikalle, kuten Konrad on juuri ennustanut. Fokas on valmis kosimaan Theklaa, joka on kuitenkin juonessa mukana.[3][10]
Selman juonien käsikirjoitus päättyy tähän.[11]
Tulkinta loppuratkaisusta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viljo Tarkiainen teki arvionsa näytelmän loppuratkaisusta: Herman ei halua antaa tytärtään Fokaan kaltaiselle lurjukselle, Konrad paljastaa oikean henkilöllisyytensä, Hermanin puolestaan on pakko pitää noidalle antamansa sana ja luvata Selma Kilianin morsiameksi. Konrad ja Thekla ilmaissevat myös keskinäisen kiintymyksensä. Kaksi nuorta pariskuntaa päätyvät samaan aikaan onnelliseen loppuun. Säilyneessä osassa on lisäksi Selman ennustus Konradille, joka viittaa Tarkiaisen muotoilemaan loppuratkaisuun.[11]
Kieli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Selman juonien sanasto on värikästä ja ruotsalaisvaikutteista. Agraarin ja urbaanin kielen eroja siinä ei ole erityisesti korostettu, näytelmän hahmot ovat kielellisesti lähempänä toisiaan kuin esimerkiksi Kihlauksen henkilöt. Ruotsalaisvaikutteista suomea kutsutaan myös kyökkisuomeksi, jolle on tyypillistä ruotsista lainatut lauserakenteet, kielen rakenteiden epämääräinen hallinta ja lainasanojen taaja käyttö.[12]
Esitykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aleksis Kiven Seura kantaesitti Selman juonet Helsingin Työväen Näyttämöllä 11. lokakuuta 1948. Tampereen Teatteri esitti näytelmää kaudella 1950–1951. Suomen Kansallisteatterin Willensaunassa Selman juonia näyteltiin 1991–1992 kaikkiaan 37 kertaa. Esitykset saivat noin viisi tuhatta katsojaa. Roolitus oli: Karin Pacius (Selma), Jukka Rantanen (Konrad), Juhani Laitala (Kilian), Merja Vartia (Thekla), Risto Aaltonen (Herman), Heikki Nousiainen (Fokas) ja Seppo Kolehmainen (lääkäri, Taavetti).[2]
2000-luvulla Selman juonia on näytelty muun muassa Nurmijärven Taaborinvuorella Hannu Huuskan ohjaamana.[13]
Televisioelokuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]MTV tuotti Selman juonista televisioelokuvan vuonna 1984. Ilpo Tuomarila kirjoitti loppuratkaisun Kiven keskeneräiseen näytelmään nimen omaan MTV:n televisioelokuvaa varten. Selman juonet ohjasi Seppo Wallin.[5][14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tarkiainen, Viljo: Aleksis Kivi : elämä ja teokset. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1950.
- Rahikainen, Esko: Metsän poika : Aleksis Kiven elämä. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2004. ISBN 951-20-6677-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b KIVEN TEOKSET : Selman juonet Nurmijärven kunnan kulttuuripalvelut. Arkistoitu 12.11.2018. Viitattu 29.1.2019.
- ↑ a b c Ilona-tietokanta : Esityshaku: Selman juonet Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 29.1.2019.
- ↑ a b c d SELMAN JUONET : Näytelmä 2:ssa näytöksessä The Project Gutenberg. Viitattu 29.1.2019.
- ↑ Tarkiainen, s. 472
- ↑ a b Hiidenkivi : Selman juonet 24.6.2010. Vuodatus.net. Viitattu 29.1.2019.
- ↑ Tarkiainen, s. 471
- ↑ Tarkiainen, s. 471 ja 472
- ↑ Rahikainen, s. 240 ja 241
- ↑ a b Tarkiainen, s. 473
- ↑ a b Tarkiainen, s. 473–475
- ↑ a b Tarkiainen, s. 475
- ↑ Lauerma, Petri: Kaupunkilaiskieltä ja kyökkisuomea Aleksis Kiven komedioissa 2017. Kielikello. Viitattu 29.1.2019.
- ↑ Kivi-juhlien tuotannot ja ohjaajat Taaborinvuorella 2018. Nurmijärven Kivi-juhlat ry. Viitattu 29.1.2019.
- ↑ Selman juonet Elonet.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kivi, Aleksis: Kihlaus, Leo ja Liina, Selman juonet. Kriittinen editio. (Toim. Pentti Paavolainen (päätoimittaja), Sakari Katajamäki, Ossi Kokko, Petri Lauerma, Juhani Niemi ja Jyrki Nummi) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2015.