Seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset katolisessa kirkossa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Graffiti Portugalissa.

Seksuaalisen hyväksikäytön yleisyys ja nimenomaan lapsiin kohdistunut, usein pitkäaikainen hyväksikäyttö katolisessa kirkossa alkoi tulla maailmanlaajuiseen tietoisuuteen vuonna 2002, kun yhdysvaltalainen päivälehti Boston Globe julkaisi aiheesta laajan jutun. Tällöin käynnistynyt julkinen keskustelu ja tutkimus ovat paljastaneet vastaavaa hyväksikäyttöä maailmanlaajuisesti katolisen kirkon piirissä Amerikan lisäksi Euroopassa, Australiassa, Aasiassa ja Afrikassa. Katoliset papit ovat käyttäneet hyväksi alaikäisiä henkilöitä, enimmäkseen murrosikäisiä poikia.

Paavina toimiva Franciscus totesi vuonna 2014, että katolisen kirkon oman tutkimuksen perusteella 2 % katolisesta papistosta on hyväksikäyttänyt lapsia. Kaikkiaan 414 000 papista se merkitsee noin 8000 henkilöä, eli yksi viidestäkymmenestä katolisesta papista on hyväksikäyttänyt lasta seksuaalisesti.[1]

Kirkon reagointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useissa tapauksissa katolisen kirkon paikallinen hallinto suhtautui epäilyihin seksuaalisesta hyväksikäytöstä tavalla, joka myöhemmin todettiin maallisen ja kirkkolain perusteella rikolliseksi. Eräät piispat nimittäin tyytyivät siirtämään seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyt papit seurakunnasta toiseen sen sijasta, että heidät olisi saatettu oikeuden eteen vastaamaan syytteisiin. Hallinnon suurimpana virheenä onkin pidetty haluttomuutta ilmoittaa seksuaalirikoksista poliisille ja tapahtumien järjestelmällistä salaamista. Sen takia väärinkäytökset ovat jatkuneet jopa vuosikymmeniä. Hiippakunnat ovat mieluummin maksaneet uhreille rahallisia korvauksia kuin suostuneet juttujen käsittelyyn oikeudessa. Esimerkiksi 1990-luvun puolivälissä Dublinin arkkipiispa Connel lainasi rahaa papille, joka oli käyttänyt hyväkseen alttaripoika Andrew Maddenia. Raha käytettiin korvauksen maksamiseen, jotta Madden ei olisi ilmoittanut tapahtuneesta poliisille. Arkkipiispa kielsi lainanneensa rahaa nimenomaan tähän tarkoitukseen ja sanoi tarkoittaneensa lainan vain rahavaikeuksiin joutuneelle papille.

Vyyhden alettua purkautua tuli päivänvaloon jatkuvasti uusia tapauksia, ja Yhdysvalloissa Portlandin arkki­hiippa­kunta anoi 6. heinäkuuta 2004 konkurssisuojaa. Hiippakunta oli ratkaissut osapuolten sopimuksella yli sata oikeusjuttua ja suostunut yhteensä 53 miljoonan dollarin korvauksiin. Myös Tucsonin arkkihiippakunta Arizonassa ilmoitti heinäkuussa 2004 harkitsevansa konkurssisuojaa.lähde?

Vuoden 1990 jälkeen kahdeksan katolisen kirkon piispaa on eronnut Yhdysvalloissa ja 11 muualla maailmassa seksiskandaalien vuoksi, joko omien tai seurakuntiensa pappien toimien vuoksi. Tapauksia on ollut Itävallassa, Sveitsissä, Skotlannissa, Walesissa, Puolassa, Irlannissa, Tanskassa ja Saksassa. Katolinen kirkko ja paavi ovat tuominneet teot jälkeenpäin.

Irlannin hallituksen määräämissä tutkimuksissa paljastui vuosikymmeniä kestänyt katolisten pappien harjoittama lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja sen salailu katolisessa kirkossa. Asiasta nousi laaja kansainvälinen keskustelu marraskuussa 2009, kun hallituksen teettämä raportti osoitti kirkon johtajien salanneen laajalle levinnyttä katolilaispappien harjoittamaa lasten hyväksikäyttöä vuosina 1975-2004. Irlannin hyväksikäyttöön syyllistyneiden pappien uhrien lukumääräksi on ilmoitettu 14 500 henkeä.

Vatikaani julkaisi 20. maaliskuuta 2010 paavi Benedictus XVI:n anteeksipyynnön irlantilaisille hyväksikäytön uhreille. Paavin mukaan hyväksikäyttöön syyllistyneiden pappien tulee vastata teoistaan maallisessa oikeudessa. Kyseinen kirje oli paavin ensimmäinen virallinen teksti koko aiheesta. Paavin kotimaassa Saksassa sekä Hollannissa ja Itävallassa puhjenneista skandaaleista kirje vaikeni. Monet uhrit eri maissa ilmaisivat pettymyksensä paavin kirjeeseen. Julkisuudessa on käyty keskustelua myös paavin omasta osuudesta rikosten peittelyyn. Esimerkiksi New York Times on raportoinut, että paavin ollessa vielä Münchenin piispa Joseph Ratzinger hänen alueellaan ilmeni hyväksikäyttötapauksia, joita ei viety oikeuteen. Samaten kardinaali Ratzinger johti myös yli 20 vuotta katolisen kirkon opin puhtautta valvovaa yksikköä, jolle muun muassa eräät yhdysvaltalaiset piispat olivat raportoineet laajasta kuurojen lasten hyväksikäytöstä. [2] Ratzinger ei kuitenkaan puuttunut asiaan.

Italiassa 29. maaliskuuta 2010 uutisten mukaan muutoshaluiset katolilaiset sanoivat, että pappien naimattomuuspakon ja hyväksikäytön välillä on olemassa selvä yhteys. Milanon entinen arkkipiispa, kardinaali Carlo Maria Martini kehotti kirkkoa harkitsemaan uudestaan luopumista katolisten pappien selibaattipakosta. Kirkkoa ja itse paavia syytetään siitä, ettei katolinen kirkko ole ottanut riittävän vakavasti eri puolilla maailmaa paljastuneita pappien lapsia kohtaan tehtyjä seksuaalirikostapauksia. [3] Tiettävästi paavi Benedictus XVI vastusti keskustelua selibaattipakon poistamisesta.

2019 Paavi Franciscus kertoi sääntökunnasta, jossa nunnia oli pidetty seksiorjina. Nunnat tekivät sekä abortteja että synnyttivät lapsia, joiden isät eivät heitä tunnustaneet.[4]

Suomen katolisessa kirkossa papit pysyvät edelleen naimattomina. Muutokseen ei kirkon piirissä nähdä tarvetta, on todennut Helsingin piispa Teemu Sippo.[5]

Kaiken kaikkiaan katolinen kirkko on maksanut tähän mennessämilloin? Amerikassa vahingonkorvauksia 2,6 miljardia dollaria. Irlannissa korvaukset ovat olleet 1,1 miljardia euroa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: paljaita urleja

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Seksuaalisen_hyväksikäytön_tapaukset_katolisessa_kirkossa&oldid=22841191”