Seitsemän kymen Karjala
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkelissa esitetyt 1950-luvun tulkinnat eivät liene kaikissa suhteissa nykytutkimuksen käsitysten mukaisia. Artikkelin nimi korjattava. |
Seitsemän kymen Karjala on historiantutkijoiden aiemmin käyttämä, nykyisin hylätty käännös venäjänkielisestä nimestä Semidesatskaja Korela, joka on novgorodilaisten 1200- ja 1300-luvuilla käyttämä nimitys Pohjois-Pohjanmaan rannikosta. Karjalaiset pitivät aluetta siihen aikaan omana nautinta-alueenaan. Semidesatskaja Korelan sanatarkka käännös on Seitsemän kymmenen tai Seitsemän kymmenkunnan Karjala. Nimen on aiemmin tulkittu olleen väärin ymmärretty käännös oletetusta karjalaisesta nimestä "Seitsemän kymen Karjala". Alueen "seitsemän kymeä" olisivat olleet Kemi-, Simo-, Ii-, Kiiminki-, Oulu-, Siika- ja Pyhäjoki. Tällaisen karjalaisnimen olemassaolosta ei kuitenkaan ole todisteita. Nykyisin yleensä katsotaankin, että venäjänkieliseen nimeen ei sisälly käännösvirhettä, vaan se viittaa kymmenkunta-hallintoyksikköön tai kymmenysmies-virkailijaan.
Taistelu Pohjois-Pohjanmaan rannikosta 1300-luvuilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toinen alueesta kilpaillut taho olivat länsisuomalaislähtöiset kainulaiset. Pohjoisessa alue rajoittui Kemijokeen, etelässä Pyhäjokeen. Varhaisemmassa vaiheessa karjalaisalue oli ulottunut vieläkin etelämmäksi Kala-, Lesti- ja Vetelinjoille asti. Vetelin- eli Perhonjoen rajaluonnetta pohjanrannan varhaisimpana karjalaisalueen etelärajana vahvistavat myös alueella tavatut paikannimet, kuten Karjalankoski ja Råberget eli Rysserån-niminen rajapaikka. Oletusta tukee myös näihin aikoihin syntyneen Pohjanmaan ruotsalaisasutuksen pysähtyminen Vetelinjoelle. Vuoden 1270 vaiheilla kainulaiset ja karjalaiset tekivät keskenään rajajärjestelyjä ja tällöin Kymmenen virran maa lienee muuttunut vähitellen Seitsemän kymen Karjalaksi.
Vuonna 1323 solmitussa Pähkinäsaaren rauhassa Seitsemän kymmenen Karjala jäi Novgorodille. Pähkinäsaaren rauhan raja päättyi säilyneiden sopimuksen jäljennösten mukaan Patajokeen tai Petajokeen ja "Kainuunmereen". Vanhoissa kartoissa ja asiakirjoissa Pattijoki esiintyy muodossa Patajoki tai Pathajåkij. Tämän perusteella on päätelty Novgorodin menettäneen Seitsemän kymen Karjalan eteläisen joen Pyhäjoen ja Ruotsin saaneen samoihin aikoihin Pyhäjoen ja Pattijoen välille perustetun Salon kappeliseurakunnan itselleen. Eräät tutkijat ovat tosin olettaneet Pata- eli Petajoen tarkoittavan Petäjäisojaa Pyhäjoen eteläpuolella, jolloin Pähkinäsaaren rauhan raja olisi noudattanut tarkoin vanhaa karjalaisten nautinta-alueen rajaa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia II, Armas Luukko 1954.
- Raahen tienoon historia I, Aulis Forss, Pekka Toivanen 1990.