Seawolf-luokka

Seawolf-luokka
Luokan nimikkoalus USS Seawolf
Tekniset tiedot
Uppouma	7 460 t (pinnalla) 9 137 t (sukellus)
Pituus	107,52 m Carter: 138,19 m
Leveys	12,19 m
Syväys	10,67 m Carter: 10,97 m
Koneteho	43 MW
Propulsio	1 × S6W-painevesireaktori (200 MW)
Nopeus	20 solmua (pinnalla) yli 35 solmua (sukellus)
Miehistöä	12 upseeria ja 121 miehistönjäsentä
Aseistus
Meritorjunta	8 × 673 mm torpedoputkea
Infobox OK

Seawolf on Yhdysvaltain laivaston kolmen ydinsukellusveneen muodostama alusluokka, joka oli tarkoitettu Los Angeles -luokan seuraajaksi. Alukset tilattiin 1989 kylmän sodan loppuvaiheessa ja niistä ensimmäinen saatiin palvelukseen 1997.

Suunnittelu

Luokka suunniteltiin Neuvostoliiton laivaston strategisten ballistisin ohjuksin varustettujen sukellusveneiden (SSBN) torjuntaan, ennen kuin ne ehtisivät iskeä kohteisiinsa Yhdysvalloissa. Ne ovat edeltäneitä aluksia hiljaisempia, suurempia, nopeampia ja paremmin aseistettuja. Torpedoputkien määrä on kaksinkertaistettu Los Angeles -luokasta. Luokan alukset olivat näistä syistä johtuen myös paljon kalliimpia.

USS Seawolfin ohjaamo.

Alusluokka käyttää kehittyneempää ARCI Modified AN/BSY-2 -taistelunjohtojärjestelmää, joka sisältää uuden pallomaisen kaikuluotaimen (k-en|Wide Aperture Array,WAA}} ja uuden perässä vedettävän kaikuluotainjärjestelmän. Alusten voimanlähteenä on S6W-painevesireaktori, joka tuottaa 39 megawatin tehon potkuriakselille.

USS Seawolfin asejärjestelmäkonsoli.

Luokan sukellusveneissä on kahdeksanputkinen kaksikerroksinen torpedohuone, jossa ne pystyvät kuljettamaan 50 kappaletta Mark 48 48 ADCAP -torpedoita, Tomahawk-risteilyohjuksia tai Harpoon-merimaaliohjuksia tai jopa sata merimiinaa. Lisäksi veneissä on ilmalukot taistelusukeltajille ja erikoisjoukoille. Aluksissa on myös monipuolinen varustus matalanveden operaatioita varten, kuten esimerkiksi vedellä täytettävä siilo taistelusukeltajien ja näiden varusteiden veteenlaskemiseksi.

Alukset

USS Seawolf (SSN-21) rakenteilla Grotonissa Connecticutissa.

Alkuperäisen tilauksen mukaan laivaston koko olisi ollut 29 alusta ja laivasto olisi rakennettu seuraavan kymmenen vuoden aikana. Myöhemmin tilausta pienennettiin 12 alukseen. Kylmän sodan päättymisen ja budjettirajoitusten vuoksi tilaus supistettiin vuonna 1995 kolmeen alukseen ja pienempikokoisen Virginia-luokan sukellusveneen suunnittelu aloitettiin.

USS Jimmy Carter on karkeasti arvioiden 30 metriä pidempi, kuin luokan kaksi muuta alusta. Pidennys johtuu Multi-Mission Platformista (MMP), joka mahdollistaa kauko-ohjattavien alusten ja erikoisjoukkojen laskemisen veteen. MMP toimii myös vedenalaisena työpisteenä veden alla kulkevien optisten kaapeleiden kuuntelua varten. Tämä tehtävä oli aiemmin käytöstä poistetulla USS Parchella.

Seawolf-luokan sukellusveneet

Nimi	Telakka	Kölinlasku	Vesillelasku	Käyttöönotto	Huom
USS Seawolf	General Dynamics Electric Boat, Groton	25. lokakuuta 1989	24. kesäkuuta 1995	19. heinäkuuta 1997
USS Connecticut	Electric Boat	14. syyskuuta 1992	1. syyskuuta 1997	11. joulukuuta 1998
USS Jimmy Carter	Electric Boat	5. joulukuuta 1998	13. toukokuuta 2004	19. helmikuuta 2005

Lähteet

• Truver, Scott C.: The United States Navy. Seaforth World Naval Review 2010, 2009, I. vsk, s. 27-37. Barnsley: Seaforth Publishing. ISBN 978-1-84832-051-2 (englanniksi)