Seóirse Bodley
Seóirse Bodley (4. huhtikuuta 1933 – 17. marraskuuta 2023[1]) oli irlantilainen säveltäjä.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bodley opiskeli pianonsoittoa Royal Irish Academy of Musicissa ja aloitti sävellysopinnot jo ennen kuin aloitti musiikin oppiarvoa varten suorittamansa opinnot University College Dublinissa. Hänen sävellysopettajansa oli John F. Larchet. Bodley opiskeli myös itävaltalaisen säveltäjä Johann Nepomuk Davidin johdolla ja osallistui Darmstadtin kursseille 1960-luvun alussa.[3] Bodleyn säveltäjäura alkoi Music for Strings -teoksen kantaesityksellä 10. joulukuuta 1952. Kantaesityksessä Brian Boydell johti Dublin Orchestral Playersia.[2] Bodley oli yksi varhaisimmista sarjallisen musiikin säveltäjistä Irlannissa. Hän hyödynsi varhaiskaudellaan myös muita avantgardistisia vaikutteita. Esimerkiksi orkesteriteoksessa Configurations (1967) on aleatorisia osioita sekä laajennettu ja tilan mukaan järjestelty orkesteri, joka on jaettu kahteen sektioon. Sektioiden johtajien käytössä ovat teoksen esityksessä sekuntikellot. Muita tärkeitä Bodleyn avantgardistisia teoksia ovat ensimmäinen jousikvartetto ja kamarisinfonia. Tältä varhaiselta luomiskaudelta ovat myös Bodleyn varhaisimmat merkittävät vokaaliteokset. Bodley sävelsi laulusarjoja sekä orkesterin että pianon säestämille laulusolisteille. Sanoituksina hän käytti tekstejä muiden muassa William Butler Yeatsilta, Brendan Kennellylta, Antonio González Guerrerolta, Johann Wolfgang von Goethelta, Seamus Heaneylta ja Micheal O'Siadhaililta.[3]
Bodleyn tyyli muovautui eklektiseksi ja alkoi ammentaa vaikutteita eurooppalaisen avantgarden lisäksi myös irlantilaisesta perinnemusiikista.[2] Bodley omistautui pitkään iirin kielen asialle muun muassa kirjoittamalla artikkeleita Comhariin. Hän oli yksi Folk Music Society of Irelandin perustajista vuonna 1971 ja sen ensimmäinen puheenjohtaja. Hän toimitti Hugh Shieldsin ja Breandán Breathnachin kanssa seuran lehteä Éigse Ceol Tíre, jonka ensimmäiseen painokseen hän laati tutkielman sean-nós-laulusta. Hän myös teki transkriptiot ja kommentaarit Jack Devereux'n lauluista Diarmaid Ó Muirithen The Wexford Carols -editioon. Irlantilaisen perinnemusiikin vaikutus ilmeni muun muassa kahdelle pianolle sävelletyssä, myöhemmin soolopianolle sovitetussa teoksessa The Narrow Road to the Deep North (1972), jossa yhdistyvät sean-nós-tyylin melodia sekä dissonoivat, atonaaliset elementit. Ehkä tunnetuin Bodleyn teos tältä kaudelta on orkesteriteos A Small White Cloud Drifts Over Ireland. Toista sinfoniaansa (I Have Loved the Lands of Ireland, 1980) Bodley luonnehti postmoderniksi irlantilaiseksi sinfoniaksi. Teos sävellettiin Patrick Pearsen satavuotisjuhlan kunniaksi. Myös viidennessä sinfoniassaan (The Limerick Symphony, 1991) Bodley jatkoi irlantilaisen identiteetin tarkastelua sinfonisin keinoin, vaikkakin viittaukset perinnemusiikkiin ovat teoksessa paljon vähäisemmässä asemassa kuin toisessa sinfoniassa.[3]
Monissa myöhemmissä teoksissaan Bodley palasi selkeämmin modernistiseen, atonaalisempaan tyyliin, joka muistuttaa hänen 1960-luvun tyyliään. Näihin teoksiin kuuluvat laulusarjat The Naked Flame (1987) ja The Earlsfort Suite (1999–2000) sekä pianoteokset News from Donabate (1999), Chiaroscuro (1999) ja An Exchange of Letters (2002). 2000-luvun teoksia Bodleylta ovat myös kolmas ja neljäs jousikvartetto (2004, 2007), sopraanolle ja pianolle tehty laulusarja The Hiding Places of Love (2011) sekä pianotrio (2014)[2].[3] Säveltäjän 85-vuotispäivänä kantaesitettiin teos Reservoir Voices (2018). Bodley sai monia merkittäviä tilauksia. Kuorosinfonia Ceol (1980) esitettiin National Concert Hallin avajaistilaisuudessa, ja teos Mass of Peace esitettiin Phoenix Parkissa paavi Johannes Paavali II:n Irlannin-vierailun yhteydessä vuonna 1976. Bodleylta tilattiin teoksia myös ulkomaille. Missa Brevis (2009) valmistui tilaustyönä Westminsterin katedraalille, ja neljännen sinfonian tilasi parmalainen Filarmonica Arturo Toscanini -orkesteri. Bodley sävelsi myös elokuva- ja televisiomusiikkia. Hänen orkesterisovituksensa sävelmästä The Palatine's Daughter otettiin RTÉ:n draamasarjan The Riordains tunnussäveleksi. Bodleyn musiikkia on esitetty livenä ja radiossa useimmissa Euroopan maissa, Pohjois-Amerikassa, Kiinassa, Japanissa ja Australiassa.[2]
Bodley työskenteli vuosina 1959–2004 University College Dublinin sävellysprofessorina. Hän esiintyi myös pianosolistina, säestäjänä ja kapellimestarina. Hän toimi radiolähetysten tekijänä, kilpailutuomarina ja irlantilaisten kansanlaulujen keräilijänä.[2] Bodley oli taiteilijajärjestö Aosdánan perustajajäsen ja sai vuonna 2008 ensimmäisenä säveltäjänä sen Saoi-tittelin.[3][2]
