Schüfftanin menetelmä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Schüfftanin menetelmä (saks. Schüfftan-Verfahren) on elokuvaaja Eugen Schüfftanin yhdessä Ernst Kuntmannin kanssa kehittämä erikoistehostemenetelmä. Ensimmäisen kerran sitä käytettiin Fritz Langin ohjaamassa vuoden 1927 elokuvassa Metropolis[1].
Menetelmän avulla voitiin peilien, pienoismallien ja puolittaisten lavasterakennelmien avulla sijoittaa näyttelijöitä Metropoliksen monumentaalisen fantasiakaupungin tiloihin. Sen avulla voitiin manipuloida näyttelijöiden ja näytteillepanon taustojen välisiä mittasuhteita.[1]
Menetelmä oli yleisesti käytössä 1900-luvun alkupuolella, mutta myöhemmin sen syrjäyttivät travelling matte ja chroma key -tekniikat.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Jussi Kaisjoki: Metropolista matriisiin (pdf) (Pro gradu) oa.doria.fi. Toukokuu 2008. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 29.5.2009.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rittau, Günther 2005. "The Schüfftan Process". Metropolis-dvd-painoksen vihkosessa. The Master of Cinema Series 8. Eureka! Alk. 1927.