Savo (sanomalehti)
.png)
Savo, alkuun Sawo (vuonna 1891 Savotar, vuosina 1891–1903 Uusi Savo ja vuosina 1904–1909 Otava) oli Kuopiossa vuosina 1878–1972 ilmestynyt sanomalehti[1].
Kuopion suomenmieliset perustivat Savon kielipoliittisesti laimean Tapion kilpailijaksi. Vuonna 1887 toimittajiksi tulivat Juhani ja Pekka Brofeldt, joiden aikana lehden linjaksi muodostui radikaali nuorsuomalaisuus. Sensuuri lakkautti Savon vuonna 1891. Sen tilalle perustettiin ensin Savotar ja sitten Uusi Savo.[1] Välivaiheessa ilmestyi vuoden ajan myös Pekka Brofeldtin toimittama Savon Viikkolehti[2]. Uusi Savo lakkautettiin helmikuun manifestin jälkeen vuonna 1899. Päätös ei koskenut lehden kolmipäiväistä painosta, mutta sekin lakkasi toukokuussa 1903, kun toimittajat Pekka ja Kalle Brofeldt karkotettiin maasta.[1]
Kaupungin nuorsuomalaiset saivat lehden tilalle V. A. Marjasen julkaiseman Otavan, joka oli aluksi linjaltaan hyvin varovainen ja epäpoliittinen. Vähitellen siitä kehittyi kaupungin liikemiespiirien lehti, jonka ainoa asia oli perustuslaillinen vastarinta. Nuorsuomalaisten puolueriitoihin kyllästynyt Marjanen myi lehden Kuopion Uudelle Kirjapainolle, joka alkoi julkaista sitä vuoden 1910 alusta jälleen Savo-nimisenä.[1]
Suomen sisällissodan jälkeen Savo kannatti tasavaltaa kaupungin nuorsuomalaisten enemmistön ollessa monarkian kannalla. Liikemiehet Janne Vartiainen ja Lauri Hallman ostivat syksyllä 1918 lehden julkaisuyhtiön osake-enemmistön, minkä jälkeen Savosta tuli kokoomuksen äänenkannattaja. 1920-luvun lopulla kokoomus hankki lehden kokonaan omistukseensa, ja vuoteen 1947 saakka sen päätoimittaja työskenteli myös puolueen piirisihteerinä. Kustannusyhtiöksi tuli Kirjapaino Oy Savo vuonna 1942.[1]
Sivistyneistöön vedonnut Savo oli aluksi Kuopion kaupungin ykköslehti, mutta maaseudulla se kärsi tappion kilpailussa Savon Sanomien kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen Savo jäi myös Kuopion kakkoslehdeksi, jota ylläpidettiin kirjapainoyhtiön tuotoilla. Yhtiön muututtua tappiolliseksi se joutui Savon Sanomille, joka lakkautti lehden.[1]
Lehti ilmestyi vuonna 1879 kerran viikossa, vuodesta 1880 lähtien kahdesti, vuodesta 1891 kolmesti, vuodesta 1898 kuudesti, vuodesta 1899 kolmesti, vuodesta 1908 kuudesti, vuodesta 1910 kolmesti, vuodesta 1920 kuudesti, vuodesta 1951 seitsemästi ja loppuvaiheessa viidesti viikossa. Sen levikki oli 5 000 kappaletta vuonna 1899, 10 800 kappaletta vuonna 1923, 17 500 kappaletta vuonna 1955 ja 14 386 kappaletta vuonna 1971. Päätoimittajina työskentelivät August Kuokkanen (1879–1886), Juhani Brofeldt (1887–1889), Pekka Brofeldt (1890–1903), V. A. Marjanen (1904–1909), Mikko Puhakka (1910–1911), Jaakko Laurila (1911–1914 ja 1917–1918), Yrjö Eränen (1914–1916), Tatu Nissinen (1917), Edvard Vaarama (1918–1920), Juhana Wilhelm Tuura (1920–1922), Albert Paavilainen (1922–1926), A. A. Niskala (1926–1929), Heikki Kokko (1929–1931), Niilo Vapaavuori (1931–1935), Jalmari Lampela (1935–1942), Yrjö Leiwo (1942–1950 ja 1954), Pentti Lyytinen (1950–1954) ja Paavo Eerikäinen (1954–1972).[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Suomen lehdistön historia 6: Hakuteos Kotokulma – Savon Lehti, s. 359–360. Kuopio: Kustannuskiila Oy, 1988. ISBN 951-657-240-5
- ↑ Suomen lehdistön historia 7: Hakuteos Savonlinna – Övermarks Tidning, s. 18. Kuopio: Kustannuskiila Oy, 1988. ISBN 951-657-241-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Savo (1879–1891) digitoituna kansalliskirjastossa
- Savotar (1891) digitoituna kansalliskirjastossa
- Savon Viikkolehti (1891) digitoituna kansalliskirjastossa
- Uusi Savo (1891–1903) digitoituna kansalliskirjastossa
- Otava (1904–1909) digitoituna kansalliskirjastossa
- Savo (1909–) digitoituna kansalliskirjastossa