Satu Kiljunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Satu Marjatta Kiljunen (s. 1955) on suomalainen kuva- ja performanssitaiteilija. Kiljunen oli kuvataideakatemian taiteen tutkimuksen professori 2000–2003.[1] Kiljunen asuu ja työskentelee Kökarissa, mutta hänellä on työhuone myös Helsingissä.[2]

Kiljunen on kuvataiteilija, joka maalaa mielellään muotokuvia. Niissä hän esittää kohteen elämän näköisenä ja myös aikakautensa dokumenttina. Hän painottaa, että muotokuvan tulee aina täyttää taideteoksen kriteerit. Kiljunen on monin tavoin edistänyt poikkitaiteellisuutta, joka on nykyisin myös Taideyliopistossa täysin luontevaa. Näin ei ole aina ollut. Nuoret ja hullut 1980-luvun performanssitaiteilijat, joista Satu Kiljunen oli yksi, veivät tuolloin tätä haastavaa asiaa eteenpäin.[3]

Kiljuselle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2018[4]. Kesäkuun 2018 promootiossa hänet vihittiin Taideyliopiston kunniatohtoriksi. Kiljunen on ollut taiteiden koulutuksen kehittäjä ja taistellut taiteen tohtoriopintojen puolesta. Työ tuotti tulosta, kun vuonna 2013 perustetussa Taideyliopistossa kohtaavat kaikki esittävät taiteet: kuvataiteet (Kuvataideakatemia), musiikki (Sibelius-Akatemia), tanssitaide ja teatteri (Teatterikorkeakoulu). Taideyliopisto on näiden alojen koulutuksen ja tutkimuksen kansainvälinen edelläkävijä, joka vahvistaa taidetta yhteiskuntaa uudistavana voimana. [3]

Satu Kiljusen isä oli konservaattori Veikko Kiljunen ja äiti on konservaattori Ulla Kiljunen (o.s. Heikkinen). Hänen sisaruksiaan ovat poliitikko Kimmo Kiljunen ja teatteriohjaaja Vilppu Kiljunen.[5]

  1. Factum, osa 3, s. 358. Espoo: Weilin & Göös, 2004. ISBN 951-35-6642-0
  2. Kiljunen Satu. Muotokuvamaalarit.
  3. a b Kuvataiteilija Satu Kiljunen haluaa maalata ihmistä elämänsä loppuun saakka. Yle.fi. Viitattu 11.4.2020.
  4. Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus (Taike). 5.3.2018. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.
  5. Kiviranta, Marja-Terttu: Konservoija maalasi ja tuki lapsiaan (vain tilaajille) 28.3.2001. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.5.2023.