Satu (sävelruno)

Sadun partituurin ensimmäinen sivu kriittisestä kokonaislaitoksesta.

Satu (ruots. En saga) op. 9 on Jean Sibeliuksen sinfoninen runo vuodelta 1892. Teoksen ensimmäisen version ensiesitys oli Helsingissä 16. helmikuuta 1893 Helsingin orkesteriyhdistyksen orkesterin esittämänä, johtajana Sibelius. Sadun lopullinen versio valmistui vuonna 1902, ja sen kantaesitti Helsingissä 3. marraskuuta 1902 Helsingin filharmonisen seuran orkesteri johtajanaan Robert Kajanus.

Kajanus oli Kullervon esityksen jälkeen ehdottanut Sibeliukselle, että tämä säveltäisi jonkin helposti omaksuttavan, suuren yleisön "da capo" -orkesteriteoksen, jollaisella moni säveltäjä oli rikastunut. Sibelius ei ollut ajatellut mitään sellaista säveltäessään Satua. Tämän Kajanuskin ymmärsi partituuriin tutustuttuaan. Kuitenkin syntyi yleinen harhakäsitys, että nimenomaan Satu olisi ollut Kajanuksen toivoma yleisöteos.

Satu on Sibeliuksen laajimpia sävelrunoja. Siinä on kuultu enemmänkin muinaisskandinaavisia kuin kalevalalaisia piirteitä; ohjelmallista taustaa sillä ei ole. Sibelius on itse sanonut teoksesta myöhemmin sihteerilleen Santeri Levakselle:

”Se on psykologisesti kaikkein syvällisimpiä teoksiani. Voisinpa melkein sanoa, että siihen sisältyy koko nuoruuteni. Satu on erään sieluntilan ilmaus. Niihin aikoihin kun kirjoitin tämän sävelrunoelman, sain itse kokea monia järkytyksiä. Missään muussa teoksessa en ole paljastanut itseäni niin täysin kuin Sadussa.”

Kirjallisuutta

• Levas, Santeri: Nuori Sibelius. Jean Sibelius, muistelma suuresta ihmisestä: ensimmäinen osa. Helsinki: WSOY, 1957.
• Wicklund, Tuija: Jean Sibelius’s En saga and Its Two Versions: Genesis, Reception, Edition, and Form. (Diss. Studia musica, 57) Helsinki: Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2014. ISSN 0788-3757 ISBN 978-952-5959-57-4 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

• Satu (Arkistoitu – Internet Archive) – Sibelius.fi