Sata ja yksi laulua
Sata ja yksi laulua on Eino Leinon runokokoelma, joka ilmestyi vuonna 1898. Kokoelman alkuosa, Hymni, koostuu kolmesta runoelmasta, joista Hymyilevä Apollo on julkaistu myös erillisenä kirjana.[1] Loppuosassa on lyhyempiä runoja, joita Leino itse kuvaili kirjeessään Pekka Haloselle "pieniä runoja, tyttöjen runoja".[2] Näitä on kaikkiaan, nimensä mukaisesti, sata ja yksi. Viimeinen niistä on Laulajan laulu:[3]
»En, enhän muuta ma tahdokaan
kuin laulaa, laulaa, niin laulaa,
kun laulut mun helkkyvät rinnassain
ja pyrkivät pitkin kaulaa.»
Kokoelman kannen suunnitteli Pekka Halonen, ja sen värit ovat ruskea, punainen ja musta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kesäklassikko: Kuka taitavi lempeä vastustaa? Kiiltomato. Viitattu 3.9.2015.
- ↑ a b Runoteokset Kainuun Eino Leino -seura. Viitattu 3.9.2015.
- ↑ Sata ja yksi laulua Klassikot. Kotus. Viitattu 3.9.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aihearkisto: Sata ja yksi laulua (1898) Runosto
- Sata ja yksi laulua (1898) Klassikkokirjasto