Sarapeukaloinen
| Sarapeukaloinen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Peukaloiset Troglodytidae |
| Suku: | Suopeukaloiset Cistothorus |
| Laji: | platensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cistothorus platensis |
|
 Sarapeukaloisen levinneisyysalue Etelä-Amerikassa. |
|
| Katso myös | |
Sarapeukaloinen (Cistothorus platensis) on hyvin laajalla alueella Pohjois- ja Etelä-Amerikassa tavattava peukaloisiin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kooltaan sarapeukaloinen on noin 9,5–11 cm ja on pienin Pohjois-Amerikassa tavattava peukaloislaji.[2][3] Lajin ulkonäkö vaihtelee suhteellisen paljon alueittain, mutta yleisväritykseltään laji on selästään ruskea. Selässä ja päässä on tummempia viiruja.Viirujen tiheys, leveys vaihtelevat huomattavasti alalajeittain. Vatsa on väritykseltään valkoinen tai okranruskea.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarapeukaloista tavataan hyvin laajalla alueella Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Lajin elinalue ulottuu Pohjois-Amerikassa Kanadasta Yhdysvaltojen Itärannikolle ja Meksikoon. Yhdysvalloissa laji muuttaa talveksi etelämmäksi.[4] Etelä-Amerikassa lajia tavataan Andeilla alueella, joka ulottuu Venezuelasta, Kolumbian, Ecuadorin ja Perun kautta Boliviaan. Lisäksi lajia tavataan Chilen, Argentiina ja Uruguayn alangoilta, Falklandsaarilta, osasta Brasiliaa ja Guayanasta.[2] Sarapeukaloisen elinympäristöä ovat suoalueiden ruohikot ja kaislikot. Yleensä lajia ei kuitenkaan tavata osmankäämejä kasvavilta soilta tai alueilta, joissa on syvää seisovaa vettä. Talvisin lajia voi tavata myös hieman kuivemmilta seuduilta.[5]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarapeukaloiset ovat arkoja lintuja, jotka viettävät piileskelevää elämää saraikossa ja kuullaan useammin kuin nähdään. Häirittynä laji juoksee maata pitkin karkuun. Hermostuneena se keikuttaa pyrstöään ylös ja alas sekä liikuttaa siipieään hyvin nopeasti.[5]
Yhdysvalloissa linnut saapuvat pesimäalueelleen toukokuussa ja aloittavat pesimisen kesäkuussa. Pesimäkausi kestää syyskuulle. Koiraat pesivät usein kahden tai useamman naaraan kanssa samanaikaisesti. Linnut puolustavat hyvin aggressiivisesti reviiriään ja voivat tuhota lähellä sijaitsevat muiden sarapeukaloisten ja myös muiden lintulajien pesät. Lajilla on pesimäkauden aikana kaksi tai jopa kolme pesuetta. Naaras munii 6–7 valkoista munaa, joita vain se hautoo. Myös poikasten ruokinta hyönteisillä ja hämähäkeillä jää pääosin naaraiden vastuulle. Munien hautominen kestää noin kaksi viikkoa.[3]
Sarapeukaloisten ravinto koostuu hyönteisistä ja hämähäkkieläimistä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Cistothorus platensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The oscine passerines, s. 87. University of Texas Press, 1989. ISBN 978-0-292-70756-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.12.2009). (englanniksi)
- ↑ a b John Eastman: Birds of Field and Shore, s. 158. Stackpole Books, 2000. ISBN 0-8117-2699-1 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.12.2009). (englanniksi)
- ↑ a b Sedge Wren Cornell Lab of Ornithoplogy. Viitattu 1.12.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Pete Dunne: Pete Dunne's essential field guide companion, s. 483. Houghton Mifflin Harcourt, 2006. ISBN 978-0618236480 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.12.2009). (englanniksi)