Sarah Kirsch
Sarah Kirsch | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 16. huhtikuuta 1935 |
Kuollut | 5. toukokuuta 2013 (78 vuotta) |
Kansalaisuus | (Itä-)Saksa |
Ammatti | runoilija, kirjailija |
Puoliso | Rainer Kirsch |
Kirjailija | |
Äidinkieli | saksa |
Tuotannon kieli | saksa |
Nimikirjoitus |
|
Palkinnot | |
|
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Sarah, alun perin Ingrid Hella Irmelinde Kirsch, o.s. Bernstein (16. huhtikuuta 1935 Limlinggrode, Harz, Saksa – 5. toukokuuta 2013 Schleswig-Holstein, Saksa[2][1]) oli saksalainen kirjailija. Hänet tunnetaan lähinnä tuotteliaana runoilijana, mutta hän julkaisi myös proosaa ja käännöskirjallisuutta. Teosten joukossa oli lastenkirjallisuuttakin. Kirsch loikkasi länteen 1977.[2] Hän muutti nimensa muotoon Sarah vastalauseena juutalaisvastaisuudelle[1].
Kirsch opiskeli aluksi vuosina 1954–1958 biologiaa Hallessa. Vuosina 1963–1965 hän suoritti kirjallisuusopintoja Leipzigissa Johannes R. Becherin mukaan nimetyssä kirjallisuusinstituutissa (nyk. Deutsches Literaturinstitut Leipzig)[3][4]. Hän oli vuosina 1960–1968 naimisissa runoilijakollegansa Rainer Kirschin kanssa. Kirschit tekivätkin yhteistyönä muun muassa runokokoelman Gespräch mit dem Saurier (1965).[3] Hän kirjoitti luontoon liittyvistä aiheista mutta painokkaasti myös politiikan kysymyksistä, kuten demokratiasta ja ihmisoikeuksista, ja joutui lähtemään länteen osallistuttuaan protesteihin Wolf Biermannin karkotuksesta.[2][1]
Kirsch oli DDR:n runouden merkittäviä nimiä. Hän sai lännessä lukuisia palkintoja, kuten Peter-Huchel-palkinnon 1993 ja Georg-Büchner-palkinnon 1996.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Widely regarded German lyricist Sarah Kirsch dies 22.5.2013. Deutsche Welle. Viitattu 16.1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Kirsch, Sarah”, Otavan kirjallisuustieto, s. 390–391. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
- ↑ a b Sarah Kirsch HDG. Viitattu 16.1.2014. (saksaksi)
- ↑ Geschichte, Deutsches Literaturinstitut, viitattu 28.12.2020 (saksaksi)