Sappitatti
| Sappitatti | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Boletales |
| Heimo: | Boletaceae |
| Suku: | Sappitatit Tylopilus |
| Laji: | felleus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Sappitatti (Tylopilus felleus) on yksi tattilajeista. Se on myrkytön, mutta niin pahanmakuinen, ettei sitä juuri käytetä ravinnoksi. Se muistuttaa ulkonäöltään huomattavasti herkkutattia (Boletus edulis).
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sappitatin lakki on väriltään ruskea ja kiilloton. Sen muoto on nuorella sienellä puolipallomainen, mutta vanhemmiten se laajenee ja saavuttaa noin 15 sentin halkaisijan. Lakin pinta halkeilee monesti sienen kasvaessa. Tatin pillit ovat nuoressa itiöemässä valkoiset, mutta ne muuttuvat sienen vanhetessa tai kosketuksesta vaalean punertaviksi. Pillikerros pursuaa näkyville sienen pintakelmun reunan yli. Sienen jalka on suunnilleen lakin värinen. Se hoikistuu sienen kasvaessa, mutta tyveltään se usein säilyy turvonneena. Jalan yläosan verkkokuvio on sen pohjaväriä tummempi.[2]
Samankaltaiset lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sappitatti voi muistuttaa ulkonäöltään herkkutattia ja jopa kasvaa niiden kanssa samanlaisilla kasvupaikoilla, useimmiten havupuiden läheisyydessä. Näkyvä ero on kuitenkin tattilajien jalassa: sappitatilla on jalassa selvä tumma harvahko verkkokuvio, joka on aivan yläosastaan vaalea. Herkkutatin verkkokuvio on yleensä vaalea ja sen pillit puolestaan muuttuvat vanhemmiten punertavan sijaan kellertäviksi.[2][3]
Kasvuaika ja -paikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sappitatin itiöemiä esiintyy kesäkuusta aina syyskuun lopulle. Toisin kuin monet muut tattilajit, sappitatti ei ole sienijuurinen, vaan se on lahottajasieni. Siksi sen kasvupaikkoja ovat usein esimerkiksi vanhat kannot ja muurahaispesät.[2]
Käyttö ravinnoksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sappitattia pidetään voimakkaan sappea muistuttavan makunsa tähden ruoaksi kelpaamattomana, sillä yksikin pala sitä saattaa pilata sieniruoan maun kokonaan. Erittäin pahasta maustaan huolimatta se on kuitenkin myrkytön.[2] Suomen Sieniseuran piirissä on tutkittu pienellä otoksella sappitatin karvausaistimusta ihmisillä ja todettu siinä olevan eroja: Pieni määrä koehenkilöistä ei koe karvautta lainkaan.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 1.9.2008
- ↑ a b c d Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 82. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0
- ↑ a b Kosonen, Lasse: Karvasta makua elokuussa, sappitatti. Sienilehti 3, 2022, s. 4–6. Suomen Sieniseura ry.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sappitatti (Tylopilus felleus) Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö.
- Luontonetti: Sappitatti (Tylopilus felleus)
| ||||||||||