Sapfon säkeistö

Sapfon säkeistö (sapfinen säkeistö, Sapfon stroofi) on antiikin kreikkalaisesta metriikasta peräisin oleva lyyrinen runosäkeistö. Se koostuu neljästä säkeestä: kolmesta sapphicuksesta ja yhdestä adoneuksesta. Säkeistö on saanut nimensä runoilijatar Sapfosta, joka käytti sitä tunnetuimmissa runoissaan.

Kaava

Säkeistön kaava on ( = lyhyt tavu, = pitkä tavu, = anceps eli lyhyt tai pitkä tavu):

(sapphicus)

(sapphicus)

(sapphicus)

(adoneus)

Esimerkkejä

Sapfo, alku hymnistä Afroditelle:

Ποικιλόθρον᾽ ὰθάνατ᾽ ᾽Αφροδιτα,

παῖ δίος, δολόπλοκε, λίσσομαί σε

μή μ᾽ ἄσαισι μήτ᾽ ὀνίαισι δάμνα,

πότνια, θῦμον.

ἀλλά τυίδ᾽ ἔλθ᾽, αἴποτα κἀτέρωτα

τᾶς ἔμας αὔδως αἴοισα πήλγι

ἔκλυες πάτρος δὲ δόμον λίποισα

χρύσιον ἦλθες

Poikilothron āthanat' Afrodīta,

pai Dios, doloploke, lissomai se

mē m' asaisi mēt' oniaisi damna,

potnia, thȳmon.

alla tyid᾽ elth᾽, aipota katerōta

tas emas aydōs aioisa pēlgi

eklyes patros de domon lipoisa

khrȳsion ēlthes

Afrodite, Zeun tytär, juonimieli,

kirjohuntu, oi ikinuori, pyydän,

ettet ilkkuin mieltäni murra murhein,

valtias ylhä.

Tänne saavu, jos sinä hennon äänen

kuulit kaukaa, mieltäni aina noutain,

kultavaunuin matkasit maahan, jättäin

taattosi linnan.

Horatius, Oodit, alku oodista ”Lyyralle”:

Poscimur. si quid vacui sub umbra

lusimus tecum, quod et hunc in annum

vivat et pluris, age dic Latinum,

barbite, carmen,

Lesbio primum modulate civi,

qui ferox bello tamen, inter arma

sive iactatam religarat udo

litore navim,

Liberum et Musas Veneremque et illi

semper haerentem puerum canebat

et Lycum nigris oculis nigroque

crine decorum.

Kansa vaatii taas. – Iloks iltahetken

kerta soimaan jos ikilaulu syntyi,

niin sa kanssain taas runo roomalainen

luo, jalo lyyra.

Kansalainen maan ihanan ja uljaan

Lesboksen sua niin sulokielin soitti.

Konsa surmatyö sodan kauhukauden

vain levon salli,

öistä rakkauden ylistäin hän lauloi,

unten Lycustaan ihanaista palvoi,

tuota kaunoisaa, joll' on tukka tumma,

yön syvät silmät.