Sankarin seisaus
| Sankarin seisaus – kertauksia ja vertauksia |
|
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Veronica Pimenoff |
| Kieli | suomi |
| Genre | romaani |
| Kustantaja | Tammi |
| Julkaistu | 2010 |
| Ulkoasu | Markko Taina |
| Sivumäärä | 326 s. |
| ISBN | 978-951-31-5659-6 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Sankarin seisaus – kertauksia ja vertauksia on Veronica Pimenoffin kirjoittama romaani, joka on ilmestynyt 2010 Tammen kustantamana.
Pimenoffin yhdeksäs romaani on aateromaaneista tunnetun kirjailijan tulkinta syyskuun 11. päivän tragediasta. Mukana on hiven jännitystä. Päähenkilö, minäkertoja, on seisonut moottoritiellä katsomassa kuinka hänen työpaikkansa Pentagon joutuu iskun kohteeksi. Hän asettuu hotelliin seuraamaan tapahtumia reaaliaikaisesti televisiosta. Samalla hänen mielensä pohtii oman elämän tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Romaanin näyttämönä ovat Eurooppa, Aasia ja Pohjois-Amerikka. Minäkertoja on alkujaan laosilainen palkkasoturi, mutta on päässyt Yhdysvaltain tiedustelupalvelun palkkalistoille ja työskentelee Pentagonissa, kuvaannollisesti Olympos-vuorella.[1][2][3]
Suomi liittyy tarinaan, kun minäkertoja saapuu Saksaan antamaan raportin Suomeen suuntautuneista asekuljetuksista. Tarinan juonen rinnalla kirjoittaja kuljettaa kulttuurihistoriallista aineksia antiikin Kreikasta lähtien.[4]
Kriitikko Hannu Niklander pitää romaania syksyn 2010 merkittävimpiin kuuluvana teoksena.[4] Miikka Laihinen luonnehtii tarinaa paikoin puisevaksi mutta hänen arvionsa mukaan "teos ansaitsee tulla luetuksi". Hän vertaa teosta yhdysvaltalaiseen tylsänpulskeaan kritiikkiin, jonka rinnalla Pimenoffin romaani on terävää, harkittua ja ehdotonta aikalaisproosaa.[2]
Pia Ingström luonnehtii Pimenoffia apokalyptikoksi, ja siksi juuri tämä aihe on hänelle itsestään selvä, mutta onneksi saanyt kypsyä lähes kymmenen vuotta. Vaikka Pimenoff on psykiatri, hän ei luo lukijalle samastumiskohteita, ei selitä päähenkilön tekoja. Ingström ihailee tapaa, jolla Pimenoff murskaa monia suomalaisen proosan tärkeitä pidettyjä puolia, kuten soljuvaa kieltä, suurisieluista pientä ihmistä.[3]
Kun Helena Ruuska kritisoi teosta sanoin: "Itse henkilö kaikkine naisineen ja erilaisine tunnustuksineen jää ulkokohtaiseksi", vastaa Kristina Carlson siihen poleemisesti: "No eihän tätä yhden persoonan tilitys- tai kasvuromaaniksi ole kirjoitettukaan, vaan kyse on muista asioista: sodasta, sodan politiikasta ja taloudesta ja tekniikasta - - eivätkä yhteydet antiikin mytologiaankaan ole pelkkää koristetta, kuten Ruuska antaa ymmärtää". Carlsson pitää Pimenoffin kaksoisvalotusta loistavana ja pahoittelee teoksen saamaa vähäistä huomiota.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Helena Ruuska, Syyskuun 11. päivä ei jätä rauhaan, viitattu 18.2.2011, viitattu 18.2.2011
- ↑ a b Miikka Laihinen, Sankarin rappiolla, Turun ylioppilaslehti (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 18.2.2011
- ↑ a b Pia Ingström, Den gyllene kedjan brister – och sedan? (Arkistoitu – Internet Archive), Hufvudstadsbladet 29.11.2010, viitattu 18.2.2011
- ↑ a b Hannu Niklander, Veronica Pimenoff - Sankarin seisaus[vanhentunut linkki], Keskisuomalainen 14.12.2010, viitattu 18.2.2011
- ↑ Suomalaisesta proosasta, Kristina Carlson, Antiaikalainen 29.12.2010, viitattu 18.2.2011
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sankarin seisaus Tammen sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)