San Rafael (1771)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
San Rafael
Aluksen vaiheet
Rakentaja Havanna
Kölinlasku 26. maaliskuuta 1770
Laskettu vesille 8. elokuuta 1771
Tekniset tiedot
Uppouma 1 886 t (arqueo)
Pituus 51,77 m (köli)
Leveys 15,49 m
Syväys 7,09 m
Aseistus
Aseistus alempi tykkikansi: 28 × 24 naulan tykkiä
ylempi tykkikansi: 30 × 18 naulan tykkiä
puolikansi: 8 × 8 naulan tykkiä
etukansi: 4 × 8 naulan tykkiä

San Rafael oli Espanjan laivaston vuonna 1771 vesille laskettu kaksikantinen 70-tykkinen linjalaiva.

Alus tilattiin Havannasta korvaamaan saman niminen kaksikantinen 80-tykkinen linjalaiva, joka tuhoutui Cartagenassa vuonna 1769. Se perustui Jorge Juanin sistema inglesiin ja pohjautui San Genaron 27. toukokuuta 1770 hyväksyttyihin piirustuksiin. Rakennusmestarina toiminut Ignacio Mullán kuitenkin muutti hieman piirustuksia. Köli laskettiin 26. maaliskuuta 1770. Alus laskettiin vesille 8. elokuuta 1771.[1]

Alus lähti 8. huhtikuuta 1772 Havannasta San Pedro de Alcántaran ja kauppalaivoista koostuvan saattueen kanssa Cádiziin päällikkönään Miguel José Gaston. Se saapui 20. toukokuuta Cádiziin. Heinäkuusta alkaen alus partioi Cabo de São Vicenten ja Cape Santa Marian alueilla. Se siirrettiin elokuussa Cádizissa reserviin ja riisuttiin aseista.[1]

Alus lähti 19. huhtikuuta 1774 Cádizista Guerreron, Santo Domingon ja fregatti Santa María Magdalenan kanssa Cartagenaan päällikkönään Castejón. Myrskyn aiheuttamat vauriot pakottivat osaston hakemaan 22. huhtikuuta suojaa Algeciraksesta. Se saapui 21. toukokuuta Cartagenaan, missä ne vastaanottivat sotilaita ja palasivat Cádiziin. Alus osallistui Algeriin sotaretkeen ja partioi 1775 Välimerellä. Se saapui elokuussa Cartagenaan ja Cádiziin maaliskuussa 1777.[1]

Kesäkuussa 1779 alus oli Cádizissa Córdovan laivastoss, joka oli koottu 1. Englannin kanaalin sotaretkelle. Se lähti 9. marraskuuta Brestistä laivaston mukana Cádiziin, jonne alus saapui 25. joulukuuta. Matkalla se oli vaurioitunut törmättyään San Isidoron kanssa. Alus lähti tammikuussa 1780 partiomatkalle Cabo de São Vicenten alueelle, mutta se joutui palaamaan satamaan vuodon vuoksi. Alus osallistui 1780 Gibraltarin piiritykseen. Elokuussa 1780 se osallistui Córdovan laivaston mukana suuren brittiläisen saattueen valtaukseen. Alus saapui 29. elokuuta 1780 vallattujen alusten kanssa Cádiziin.[1]

Alus lähti 24. syyskuuta 1781 Cádizista Borjan laivueen mukana suojatakseen Havannasta saattueen Cádiziin. Se lähti 2. tammikuuta 1782 Cádizista Cordaban laivueessa saattaakseen Borjan laivueen aluksia. Alus lähti 7. huhtikuuta 1782 Cádizista Cisnerosin laivueessa partiomatkalle Cape Sparteliin, mistä se palasi 23. toukokuuta laivueen mukana Cádiziin. Heinäkuussa 1782 alus lähti Cádizista ja saapui elokuussa Algecirasiin. Syyskuussa se osallistui Gibraltarin piiritykseen. Alus liittyi 12. syyskuuta Algecirasissa Córdovan laivastoon. Se osallistui 21. lokakuuta Cape Spartelin taisteluun.[1]

Joulukuussa 1782 alus liitettiin Cádiziin Jamaikan sotaretkeä varten koottuun laivastoon, mutta sotaretki peruutettiin myöhemmin. Se oli 25. heinäkuuta 1783 Osornon lippulaivana valvottaessa Galician, San Fernandon, San Eugenion, Santa Isabelin, San Juston, Arroganten, San Joaquínin, Áfrican, San Fermínin ja San Isidron kanssa Cabo de São Vicenten ja Cabo de Santa Marian alueita. Osastoon liitettiin myöhemmin vielä Triunfante ja Guerrero. Alus saapui 10. elokuuta laivaston mukana Cádiziin, mistä se lähti Ferroliin reserviin siirrettäväksi. Vuonna 1786 alus oli Ferrolissa reservissä. Aluksen aseistusta päivitettiin 5. tammikuuta 1789 kuninkaallisella määräyksellä, jolloin tykkien määrä lisättiin aluksen koon perusteella 80:een.[1]

Alus saapui 24. toukokuuta 1790 Ferrolista Cádiziin Nootkan sotaretkelle koottavaan laivastoon, jonka muut alukset olivat Salvador del Mundo, Serio, Oriente, Arrogante, San Justo, San Gabriel, San Telmo, Europa ja San Leandro sekä fregatit Juno, Palas Santa Teresa ja Santa Catalina. Se lähti Cádizista Aristizábalin lippulaivana Santa Isabelin, San Joaquínin, Glorioson, San Telmon ja San Francisco de Asísin sekä fregattien Santa Catalina ja Santa Marían sekä priki Atochan kanssa. Vuonna 1793 alus oli reservissä Ferrolissa.[1]

Alus lähti 1793 Ferrolista Melgarejon laivueen mukana Cartagenaan ja liittyi Borjan laivueeseen Sardinian sotaretkelle. Se lähti 9. elokuuta 1793 Cartagenasta San Agustínin kanssa liittyäkseen Lángaran laivastoon Toulonin sotaretkelle. Alus lähti 21. huhtikuuta 1794 Cádizista Borjan laivueen mukana Cantabrian meren sotaretkelle, mistä se palasi 26. huhtikuuta Cádiziin mastot vaurioituneina. Syyskuun 1784 alus oli Cádizissa.[1]

Tammikuun 1795 alus partioi Välimerellä samoin kuin lokakuussa 1796 Lángaran laivueen mukana. Tammikuussa 1797 se oli amiraali Jervisin laivaston saartamana Mazarredon laivastoon kuuluvan Gravinan laivueen kanssa Cádizissa. Alus lähti 6. helmikuuta 1798 Cádizista Mazarredon laivastossa takaa-ajamaan satamaa saartaneita Britannian kuninkaallisen laivaston aluksia, mistä se palasi 13. helmikuuta Cádiziin. Vuonna 1803 alus oli huollettavana ja pohjan kuparoinnissa Cádizissa. Se oli tammikuussa 1805 Cádizissa reservissä.[1]

Alus saapui 5. maaliskuuta 1805 La Carracasta Cádiziin, missä varustaminen saatettiin loppuun ja varastot täydennettiin. Se lähti 9. huhtikuuta 1805 Cádizista Karibialle Villeneuven johtamassa yhdistyneessä ranskalais-espanjalaisessa laivastossa. Britannian kuninkaallinen laivasto valtasi 22. heinäkuuta 1805 aluksen Cape Finisterren taistelussa, jolloin aluksella sai surmansa 53 ja 114 haavoittui. HMS Malta hinasi vallatun aluksen Plymouthiin, missä se muutettiin proomuksi.[1]

  • Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1 (englanniksi)
  1. a b c d e f g h i j Winfield et al 2023 s. 149-150