Samuli Vire
Samuli Vire (26. toukokuuta 1889 Pielisjärvi – 10. joulukuuta 1949 Helsinki) oli suomalainen kansakoulunopettaja, raittiusliikkeen puhuja ja kirjailija.[1]
Vire valmistui opettajaksi Sortavalan seminaarista 1912 ja hän opiskeli myöhemmin yliopistollisilla jatkokursseilla ja Jyväskylän kesäyliopistossa. Vire teki opintomatkoja Viroon ja Ruotsiin.[1]
Vire oli opettajana Kiihtelysvaaran Nivassa 1912–1914, Kuhmoisten Leppäkoskella 1914–1925 ja vuodesta 1925 alkaen Oulunkylän suomalaisessa kansakoulussa. Talvella 1914 hän hoiti Niittylahden kansanopiston johtajan tehtäviä.[1]
Vire oli Kuhmoisissa kunnanvaltuuston puheenjohtajana 1920–1925, valtion verotuslautakunnan ja perintöverolautakunnan puheenjohtajana 1921–1925, kunnan verotus- ja tutkijalautakunnan jäsenenä, kunnan tilintarkastajana, opettajayhdistyksen puheenjohtajana ja Nuorten Kristillisen Yhdistyksen puheenjohtajana. Oulunkylässä hän toimi ammattientarkastajana vuodesta 1930 alkaen ja oli kunnanvaltuuston jäsenenä samoin vuodesta 1930 alkaen. Hän oli Oulunkylässä myös kunnallislautakunnan ja rahatoimikunnan jäsenenä, työttömyyslautakunnan ja työtuvan johtokunnan puheenjohtajana, huoltolautakunnan jäsenenä, Helsingin raittiuspiiritoimikunnan puheenjohtajana, Kristillisen Työläisnuorisoliiton johtokunnan jäsenenä ja liiton julkaiseman Nuori Kansa-lehden toimituskunnan jäsenenä.[1]
Vire oli tunnettu kristillinen nuorisopuhuja ja hän julkaisi muun muassa kirjan Rakasta elämää ja raittiuskirjaset Miksi olen raitis, Sattuman varasta päämäärään ja Parempaa polvea.[1]
Samuli Vire ja hänen vaimonsa Jenny Vire loukkaantuivat vaikeasti tasoristeysonnettomuudessa Oulunkylän rautatieasemalla 10. joulukuuta 1949 kello 22 aikaan illalla, kun Keskon pakettiauto, jossa he olivat matkustajina sinkoutui tasoristeyksessä matkustajajunan veturin työntämänä radan sivuun. Vire vietiin Helsinkiin Suomen Punaisen Ristin sairaalaan, jossa hän menehtyi vammoihinsa. Vireen vaimo Jenny Vire kuoli vammoihinsa samassa sairaalassa 12. joulukuuta 1949. Pakettiauton kuljettaja loukkaantui lievemmin mutta joutui jäämään sairaalaan sisäisten vammojen vuoksi. Onnettomuus aiheutui siitä että tasoristeyksen vartijana toiminut vaihdemies oli tavarajunan ohitettua tasoristeyksen nostanut risteyksen puomit ylös päästääkseen joitain jalankulkijoita ylittämään radan. Hän huomasi sitten lähestymässä olleen matkustajajunan ja laski puomit taas alas ja tällöin tasoristeykseen ajanut pakettiauto jäi radalle puomien väliin. [2][3]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rakasta elämää!. Kristillisen työläisnuorison liitto, Tampere 1935
- Parempaa polvea. Kristillisen työläisnuorison liitto, Tampere 1936
- Sattuman varasta päämäärään. Kristillisen työläisnuorison liitto, Tampere 1936
- Emme hellitä: lasten raittiuskilpailulehtinen. Suomen sos.-dem. raittiusliitto, Jyväskylä 1941
- Tärkein hetki: sana nuorille. Kristillisen työläisnuorison liitto, Tampere 1950
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Opettaja Samuli Vire 50-vuotias, Helsingin Sanomat, 26.05.1939, nro 139, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, Viitattu 25.05.2024
- ↑ Paketbil under tåg vid Åggelby, en död, Hufvudstadsbladet, 12.12.1949, nro 318 (2. painos), s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 25.05.2024
- ↑ Bilen instängd av bommarna på järnvägsspåret. Två dödsoffer för Åggelby-olyckan, Nya Pressen, 13.12.1949, nro 271, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 25.05.2024